Cânticos 2

1 mapa Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja. I am a rose of Sharon, a flower of the valleys.
2 Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä. As the lily-flower among the thorns of the waste, so is my love among the daughters.
3 Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta. As the apple-tree among the trees of the wood, so is my loved one among the sons. I took my rest under his shade with great delight, and his fruit was sweet to my taste.
4 Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri. He took me to the house of wine, and his flag over me was love.
5 Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas! Make me strong with wine-cakes, let me be comforted with apples; I am overcome with love.
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua. His left hand is under my head, and his right hand is round about me.
7 mapa Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä! I say to you, O daughters of Jerusalem, by the roes of the field, do not let love be moved till it is ready.
8 Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden! The voice of my loved one! See, he comes dancing on the mountains, stepping quickly on the hills.
9 Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta. My loved one is like a roe; see, he is on the other side of our wall, he is looking in at the windows, letting himself be seen through the spaces.
10 Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! My loved one said to me, Get up, my love, my fair one, and come away.
11 Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. For, see, the winter is past, the rain is over and gone;
12 Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. The flowers are come on the earth; the time of cutting the vines is come, and the voice of the dove is sounding in our land;
13 Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! The fig-tree puts out her green fruit and the vines with their young fruit give a good smell. Get up from your bed, my beautiful one, and come away.
14 Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi. O my dove, you are in the holes of the mountain sides, in the cracks of the high hills; let me see your face, let your voice come to my ears; for sweet is your voice, and your face is fair.
15 Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan! Take for us the foxes, the little foxes, which do damage to the vines; our vines have young grapes.
16 Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa. My loved one is mine, and I am his: he takes his food among the flowers.
17 Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille! Till the evening comes, and the sky slowly becomes dark, come, my loved one, and be like a roe on the mountains of Bether.