Salmos 88
Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.
(H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!
(H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.
(H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,
(H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.
(H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.
(H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)
(H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.
(H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.
(H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)
(H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!
(H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?
(H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.
(H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?
(H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.
(H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.
(H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.
(H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.
<A Song. A Psalm. Of the sons of Korah. To the chief music-maker; put to Mahalath Leannoth. Maschil. Of Heman the Ezrahite.> O Lord, God of my salvation, I have been crying to you for help by day and by night:
Let my prayer come before you; give ear to my cry:
For my soul is full of evils, and my life has come near to the underworld.
I am numbered among those who go down into the earth; I have become like a man for whom there is no help:
My soul is among the dead, like those in the underworld, to whom you give no more thought; for they are cut off from your care.
You have put me in the lowest deep, even in dark places.
The weight of your wrath is crushing me, all your waves have overcome me. (Selah.)
You have sent my friends far away from me; you have made me a disgusting thing in their eyes: I am shut up, and not able to come out.
My eyes are wasting away because of my trouble: Lord, my cry has gone up to you every day, my hands are stretched out to you.
Will you do works of wonder for the dead? will the shades come back to give you praise? (Selah.)
Will the story of your mercy be given in the house of the dead? will news of your faith come to the place of destruction?
May there be knowledge of your wonders in the dark? or of your righteousness where memory is dead?
But to you did I send up my cry, O Lord; in the morning my prayer came before you.
Lord, why have you sent away my soul? why is your face covered from me?
I have been troubled and in fear of death from the time when I was young; your wrath is hard on me, and I have no strength.
The heat of your wrath has gone over me; I am broken by your cruel punishments.
They are round me all the day like water; they have made a circle about me.
You have sent my friends and lovers far from me; I am gone from the memory of those who are dear to me.