35 Kun minun oli nälkä, te ruokitte minua. Kun minun oli jano, annoitte minulle vettä. Kun olin teille vieras, avasitte minulle korinne. 36 Kun minulla ei ollut vaatteita, te annoitte niitä minulle. Kun olin sairaana tai vankilassa, te kävitte minua katsomassa.’

37 He ihmettelivät: ’Herra, milloin me tapasimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa? Tai janoisena ja annoimme juotavaa? 38 Tai tuntemattomana, jota autoimme? Tai alastomana, jolle annoimme vaatteet? 39 Milloin sinä olit sairas tai vanki, jota kävimme katsomassa?’

40 Minä, Kuningas, vastaan heille: ’Kun autoitte muita ihmisiä, autoitte minua.’

42 Jos joku pyytää sinulta jotakin, anna se hänelle, äläkä käännä selkääsi sille, joka tahtoisi sinulta lainaa.

15,16 Älkää estäkö valoanne näkymästä! Antakaa sen loistaa kaikille: tehkää hyvää, niin kaikki ylistävät Isäänne, joka on taivaassa.

38 Jos itse annatte, teillekin annetaan. Saatte lahjana takaisin kukkuramitoin, täpötäydessä astiassa. Siitä, käytättekö antaessanne pientä vai suurta mittaa, riippuu, miten itsellenne mitataan.»

10 »Mitä meidän sitten on tehtävä?» ihmiset kysyivät.

11 Hän vastasi: »Jos sinulla on kaksi paitaa, anna toinen jollekin köyhälle. Jos sinulla on ruokaa, anna sitä niille, joilla on nälkä.»

33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa niille, jotka tarvitsevat. Näin kokoatte itsellenne aarteita taivaaseen. Niitä eivät varkaat vie eivätkä koit turmele. 34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä ovat myös teidän sydämenne ja ajatuksenne.

12 Annan teille käskyn: rakastakaa toisianne niin kuin minä teitä rakastan.

13 Suurta rakkautta on se, että ihminen menee vaikka kuolemaan ystäviensä puolesta.

35 Autoin köyhiäkin, että esimerkilläni muistuttaisin Jeesuksen sanoista ’Onnellisempaa on antaa kuin ottaa’.»

36 Paavali lopetti ja polvistui rukoilemaan kaikkien kanssa. 37 Efesolaiset itkivät hyvästellessään hellästi Paavalia. 38 Eniten heitä surettivat Paavalin sanat, etteivät he enää näkisi häntä. Sitten he saattoivat hänet laivaan.

13 Kun Jumalan lapset kärsivät puutetta, auttakaa te heitä. Ottakaa tavaksenne osoittaa vieraanvaraisuutta.

1,2 Vaikka uskommekin, etteivät tietyt asiat ole Herran tahtoa vastaan, emme silti voi ilman muuta tehdä sellaista, minkä itse katsomme olevan oikein. Sen sijaan meidän on suhtauduttava hienotunteisesti niihin pelkoihin ja epäilyksiin, joita toisilla saattaa olla. Meidän on toimittava lähimmäisemme parhaaksi, että hän kasvaisi Herran tuntemisessa.

2 Auttakaa toisianne vaikeuksissa ja ahdistuksissa. Silloin tottelette Kristuksen käskyä.

28 Jos joku on varastanut, hänen täytyy lakata varastamasta ja alkaa sen sijaan tehdä rehellistä työtä voidakseen auttaa puutteessa olevia.

4 Älkää huolehtiko vain omista asioistanne, vaan olkaa kiinnostuneita myös toisista.

14 Rakkaat veljet, teidän ei kannata sanoa, että uskotte Herraan ja olette kristittyjä, jos ette osoita sitä auttamalla toisia. Pelastaako sellainen usko ketään? 15 Teillä saattaa olla ystävä, joka tarvitsee ruokaa ja vaatteita, 16 ja te sanotte hänelle: »Näkemiin nyt ja Jumalan siunausta. Varo, ettet vilustu ja muista syödä hyvin» – antamatta kuitenkaan hänelle vaatteita ja ruokaa. Mitä hyötyä hänelle siitä on?

17 Huomaatte siis, että usko ei voi olla vaikuttamatta elämäntapaanne. Usko, josta ei seuraa oikeita tekoja, on kuollutta ja hyödytöntä.

17 Voiko ihmisessä olla Jumalan rakkautta, jos hän näkee veljensä olevan taloudellisissa vaikeuksissa mutta ei auta, vaikka itse elää leveästi – ja tällaista pidetään vielä kristittynä!