14 *Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää.

17 *Mutta kuinka kalliit ovat minulle

sinun ajatuksesi, Jumala,

kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,

olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. —

Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

3 *Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman

vastustajaisi tähden,

että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

4 *Kun minä katselen sinun taivastasi,

sinun sormiesi tekoa,

kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

5 *niin mikä on ihminen,

että sinä häntä muistat,

tai ihmislapsi,

että pidät hänestä huolen?

7 *Hän, joka tomusta nostaa alhaisen,

korottaa loasta köyhän

8 asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle,

hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,

7 *Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."

9 *Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

6 Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. 7 *Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

3 *Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.