Casa de Deus: o que a Bíblia diz sobre este lugar
O que a Bíblia chama de casa de Deus
Na Bíblia, a "casa de Deus" não é uma construção física feita para conter o Criador, mas o espaço onde Ele escolhe manifestar a sua presença e se relacionar com as pessoas. Esse conceito se desenvolve ao longo das Escrituras: começa com altares e tendas no deserto, passa pelo templo de Jerusalém e culmina no Novo Testamento, onde a morada divina passa a ser o próprio crente e a comunidade da fé.
A primeira vez que a expressão surge associada a um lugar específico ocorre quando Jacó acorda de uma visão no deserto e chama aquele local de Betel — que significa literalmente "casa de Deus":
Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."(1. Mooseksen kirja 28:16,17)
Mais tarde, Israel ergueu o tabernáculo móvel e, depois, o templo de Salomão. Ainda assim, os profetas e apóstolos sempre enfatizaram que Deus transcende qualquer espaço construído por mãos humanas:
Näin sanoo Herra:
Taivas on minun valtaistuimeni,
ja maa on minun jalkojeni astinlauta.
Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte,
mikä paikka olisi minun leposijani?
Minun käteni on kaikki nämä tehnyt,
ja niin ovat kaikki nämä syntyneet,
sanoo Herra.
Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä,
jolla on särjetty henki
ja arka tunto minun sanani edessä.(Jesaja 66:1,2)
Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt. Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
'Taivas on minun valtaistuimeni
ja maa minun jalkojeni astinlauta;
minkäkaltaisen huoneen
te minulle rakentaisitte,
sanoo Herra,
tai mikä paikka olisi minun leposijani?
Eikö minun käteni
ole tätä kaikkea tehnyt?'(Apostolien teot 7:44-50)
O desejo pela presença nos Salmos
Nos Salmos, a expressão "casa do Senhor" frequentemente expressa a saudade e o anseio pela comunhão viva com Deus, e não mero apego às paredes do santuário. Estar na casa de Deus significava desfrutar de paz, segurança e abrigo sob o cuidado do Criador:
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän:
että saisin asua Herran huoneessa
kaiken elinaikani,
katsella Herran suloisuutta
ja tutkistella hänen temppelissänsä.(Psalmit 27:4)
Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi,
katso voideltusi kasvoja.(Psalmit 84:10)
Matkalaulu; Daavidin virsi.
Minä iloitsin, kun minulle sanottiin:
"Menkäämme Herran huoneeseen".(Psalmit 122:1)
Os autores bíblicos usam essa imagem para descrever a estabilidade espiritual de quem confia no Senhor:
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.(Psalmit 23:6)
Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät,
ja he nauravat häntä:(Psalmit 52:8)
Minun syntivelkani ovat ylen raskaat,
mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.(Psalmit 65:4)
Jesus e o zelo pelo templo
Nos evangelhos, Jesus trata o templo físico com reverência solene, confrontando os líderes religiosos que haviam transformado o local sagrado em mercado lucrativo:
Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan."(Matteus 21:12,13)
A postura de Cristo ao expulsar os vendilhões cumpriu o sentimento profético registrado nos Salmos sobre o compromisso irrestrito com as coisas do Pai:
Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut".(Johannes 2:13-17)
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi,
olen tullut oudoksi äitini lapsille.(Psalmit 69:9)
Nesse mesmo episódio, Jesus apontou para a transição definitiva: ao anunciar que reedificaria o templo em três dias, Ele falava da ressurreição do seu próprio corpo, inaugurando uma nova forma de encontro com o Criador.
A morada espiritual: a igreja e o corpo do cristão
Com a nova aliança estabelecida por Cristo e a vinda do Espírito Santo, o conceito de templo físico perde a centralidade. A morada de Deus deixa de ser um endereço geográfico e se torna pessoal e comunitária.
Individualmente, o corpo do cristão é santuário do Espírito:
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?(1. Korinttilaiskirje 6:19)
Coletivamente, a comunidade dos que creem — a igreja — é a verdadeira família e habitação viva de Deus na terra:
että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.(1. Timoteuskirje 3:15)
mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.(Heprealaiskirje 3:6)
Este artigo te tocou? Faça uma oração!
+581 estão orando agora.
Junte-se à corrente de oração.