Colheita: o princípio bíblico da semeadura e do sustento

O princípio da colheita espiritual

A colheita na Bíblia representa o resultado inevitável das escolhas humanas e da soberania de Deus sobre a história. O princípio central é simples: o que uma pessoa semeia com as próprias atitudes, isso mesmo ela irá colher mais adiante.

O apóstolo Paulo utiliza a agricultura para ilustrar que ninguém engana a Deus com aparências, pois a vida invariavelmente revela o que foi plantado:

7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.(Galatalaiskirje 6:7)

8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.(Galatalaiskirje 6:8)

A semeadura exige paciência. Ao contrário do esforço imediato, a colheita espiritual costuma levar tempo, e o desânimo é o maior obstáculo antes do resultado:

9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.(Galatalaiskirje 6:9)

O texto bíblico também esclarece que o ser humano não produz virtude sozinho. Deus é quem supre os recursos tanto para o plantio quanto para a colheita da justiça:

10 Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,(2. Korinttilaiskirje 9:10)

Esse fruto espiritual se consolida em paz, retidão e maturidade gerada pela disciplina:

18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.(Jaakobin kirje 3:18)

11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.(Heprealaiskirje 12:11)

Abundância, sustento e escassez

No contexto bíblico, a colheita dos campos era o sustento direto das famílias. Nas leis de Israel, a fertilidade da terra e a chuva na estação própria estavam ligadas à aliança e à obediência ao Senhor:

3 Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, 4 annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä.(3. Mooseksen kirja 26:3,4)

Entregar as primícias — os primeiros frutos recolhidos — era a demonstração prática de que a terra e a provisão pertencem a Deus, antes de pertencerem a quem plantou:

9 Kunnioita Herraa antamalla

varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,(Sananlaskut 3:9)

10 Tuokaa täydet kymmenykset

varastohuoneeseen,

että minun huoneessani olisi ravintoa,

ja siten koetelkaa minua,

sanoo Herra Sebaot:

totisesti minä avaan teille taivaan akkunat

ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.(Malakia 3:10)

A Bíblia, contudo, não promete que as colheitas materiais nunca serão frustradas. Períodos de seca, pragas e perdas atingem a existência humana, como relatou o profeta Joel:

12 Viiniköynnöstä on kohdannut kato,

viikunapuu on kuihtunut,

granaattipuu ja myös palmu ja omenapuu;

kaikki kedon puut ovat kuivettuneet.

Niin, häpeään on joutunut ilo,

ihmislasten joukosta pois.(Jooel 1:12)

Quando o resultado esperado na lavoura ou no trabalho falha, o cristão é chamado a lembrar que o sustento não depende unicamente das circunstâncias, mas do Criador:

26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?(Matteus 6:26)

Mesmo quando a terra seca e o celeiro permanece vazio, a fé bíblica repousa em Deus, e não apenas no produto dos campos:

17 Sillä ei viikunapuu kukoista,

eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä;

öljypuun sato pettää,

eivätkä pellot tuota syötävää.

Lampaat ovat kadonneet tarhasta,

eikä ole karjaa vajoissa.

18 Mutta minä riemuitsen Herrassa,

iloitsen autuuteni Jumalassa.(Habakuk 3:17,18)

O princípio da colheita espiritual

Abundância, sustento e escassez

Este artigo te tocou? Faça uma oração!