Compaixão: o que a Bíblia ensina sobre este sentimento

Na Bíblia, compaixão não é mera simpatia ou pena passageira: é a dor sentida no íntimo diante do sofrimento alheio que move imediatamente à ação prática. As Escrituras revelam a compaixão primeiro como traço central do caráter de Deus e, a partir dessa experiência, como um chamado prático para os relacionamentos humanos.

A compaixão no caráter de Deus

Quando Deus se revela na Bíblia, a compaixão aparece associada à sua paciência e à sua disposição constante de perdoar. Ele não reage ao pecado humano apenas com juízo rígido, mas busca reconciliação.

15 Mutta sinä, Herra,

olet laupias ja armahtavainen Jumala,

pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.(Psalmit 86:15)

18 Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet,

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.(Miika 7:18)

Mesmo em contextos de crise, exílio e destruição, a Escritura aponta que a compaixão divina é o motivo pelo qual a história humana continua e encontra restauração.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.(Valitusvirret 3:22,23)

18 Sentähden Herra odottaa,

että voisi olla teille armollinen,

sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä;

sillä Herra on oikeuden Jumala.

Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!(Jesaja 30:18)

O acolhimento divino na fragilidade humana

Para explicar como essa compaixão opera, os escritores bíblicos recorrem a figuras de cuidado familiar: a atenção atenta de um pai aos limites dos filhos e o zelo irredutível de uma mãe pelo bebê que amamenta.

13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,

niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.(Psalmit 103:13)

15 Unhottaako vaimo rintalapsensa,

niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?

Ja vaikka he unhottaisivatkin,

minä en sinua unhota.

16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,

sinun muurisi ovat aina minun edessäni.(Jesaja 49:15,16)

O texto mostra que Deus não rejeita a pessoa por causa de sua fraqueza ou de seus limites; pelo contrário, é exatamente ali que o amparo divino se manifesta com maior firmeza.

3 Niin minä katselin sinua pyhäkössä,

nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.(Psalmit 63:3)

6 Minä teen väkeväksi Juudan heimon

ja autan Joosefin heimoa.

Minä saatan heidät kotiin,

sillä minä armahdan heitä,

ja he tulevat olemaan,

niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään.

Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa,

ja kuulen heidän rukouksensa.(Sakarja 10:6)

A empatia manifesta em Cristo

No Novo Testamento, a compaixão deixa de ser apenas uma palavra e se torna encarnação. Jesus participou da existência humana, conhecendo a dor, a perda e o sofrimento por experiência direta.

15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.(Heprealaiskirje 4:15)

Essa experiência de ser alcançado pela misericórdia de Deus cria uma corrente de cuidado mútuo: quem recebeu consolo na própria aflição é capacitado a se achegar à dor do outro.

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, 4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.(2. Korinttilaiskirje 1:3,4)

A compaixão como prática diária

A Escritura rejeita a compaixão que fica só no discurso. Tanto a lei profética do Antigo Testamento quanto o ensino apostólico exigem que o sentimento se converta em justiça concreta para com os necessitados e em paciência na vida comunitária.

9 "Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, 10 leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.(Sakarja 7:9,10)

17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?(1. Johanneksen kirje 3:17)

Nas relações do dia a dia, isso se traduz em empatia real, na disposição para perdoar e no cultivo consciente da paz.

12 Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,(Kolossalaiskirje 3:12)

32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.(Efesolaiskirje 4:32)

15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.(Roomalaiskirje 12:15)

8 Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.(1. Pietarin kirje 3:8)

11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.(2. Korinttilaiskirje 13:11)

A compaixão no caráter de Deus

O acolhimento divino na fragilidade humana

A empatia manifesta em Cristo

A compaixão como prática diária

Este artigo te tocou? Faça uma oração!