Milagres de Jesus
Os Evangelhos registram dezenas de milagres realizados por Jesus — curas, ressurreições, domínio sobre a natureza e libertações. Cada milagre revelava sua divindade e compaixão.
Curas de cegos e surdos
Jesus devolveu a visão aos cegos e a audição aos surdos, manifestando seu poder sobre toda enfermidade e deficiência.
Kun Jeesus lähti tytön kotoa, kaksi sokeaa miestä kulki hänen perässään. »Daavidin Poika, auta meitä!» he huusivat.
Jeesus poikkesi erääseen taloon. Sokeat tulivat perässä, ja Jeesus kysyi heiltä: »uskotteko, että voin parantaa teidän sokeutenne?»
»Kyllä uskomme», he vastasivat.
Silloin Jeesus kosketti heidän silmiään ja sanoi: »Tapahtukoon sitten niin kuin uskotte.»
Yhtäkkiä he näkivät. Jeesus pyysi vakavasti, että he eivät puhuisi asiasta kenellekään. Siitä huolimatta he kertoivat Jeesuksesta kaikkialla.
Kun Jeesus lähti oppilaineen Jerikosta, valtava ihmisjoukko tungeksi heidän perässään.
Tien vieressä istui kaksi sokeaa miestä. Kun he kuulivat, että Jeesus oli tulossa, he alkoivat huutaa: »Armoa, Daavidin Poika, auta meitä!»
Ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, mutta huuto vain yltyi.
Jeesus tuli paikalle. Hän pysähtyi tielle ja kysyi: »Mitä tahdotte minun tekevän teille?»
»Me tahtoisimme saada näkömme», he vastasivat.
Jeesuksen tuli sääli sokeita. Hän kosketti heidän silmiään, ja samassa he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Kun he saapuivat Beetsaidaan, ihmiset taluttivat heidän eteensä sokean miehen ja pyysivät Jeesusta koskettamaan häntä ja parantamaan hänet. Jeesus tarttui sokean käteen ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylki sokean silmiin ja laski niille kätensä.
»Pystytkö nyt näkemään mitään?» Jeesus kysyi. Mies katsoi ympärilleen. »Minä näen!» hän sanoi. »Näen ihmisiä! Mutta en pysty erottamaan heitä oikein selvästi – he näyttävät käveleviltä puunrungoilta!»
Sitten Jeesus pani uudelleen kätensä miehen silmille. Kun tämä tuijotti eteensä, hänen näkönsä palasi täydellisesti, ja hän ahmi silmillään ympärillä avautuvia näkymiä.
Jeesus lähetti miehen kotiin perheensä luo. »Älä poikkea edes kylään», hän sanoi.
Tyyrosta Jeesus meni Siidoniin ja sitten takaisin Genesaretin järvelle kymmenen kaupungin alueen kautta. Hänen luokseen tuotiin eräs kuuro mies, joka ei pystynyt oikein puhumaankaan, ja kaikki pyysivät Jeesusta laskemaan kätensä hänen päälleen ja parantamaan hänet.
Jeesus vei miehen pois ihmisjoukosta ja pani sormensa hänen korviinsa. Sitten hän kostutti miehen kieltä syljellään. Sen jälkeen hän katsoi ylös, huokasi ja sanoi: »Aukene!» Ja heti mies pystyi sekä kuulemaan että puhumaan selvästi.
Jeesus kielsi ihmisjoukkoa levittämästä tietoa tapahtuneesta, mutta mitä enemmän hän ihmisiä kielsi, sitä enemmän he levittivät uutista, sillä he olivat niin ihmeissään kaikesta. Yhä uudelleen he sanoivat: »Kaikki, mitä hän tekee, on ihmeellistä: hän parantaa jopa kuurot ja puhevikaisetkin!»
Näin he tulivat Jerikoon.
Myöhemmin, heidän lähtiessään kaupungista, heitä seurasi suuri kansanjoukko. Nyt sattui sokea kerjäläinen nimeltä Bartimeus (Timeuksen poika) istumaan tiepuolessa Jeesuksen kulkiessa ohi.
Kun Bartimeus kuuli, että Nasaretin Jeesus oli lähellä, hän alkoi huutaa: »Jeesus, Daavidin poika, auta minua!»
»Suu kiinni!» tiuskaisivat jotkut sokealle. Mutta tämä huusi sitä äänekkäämmin ja yhä uudestaan: »Daavidin poika, sääli minua!»
Kun Jeesus kuuli huudon, hän pysähtyi ja sanoi: »Pyytäkää mies tänne.»
Lähellä olijat sanoivat sokealle: »Sinulla oli onnea! Mene nyt, hän kutsuu sinua!» Bartimeus heitti viitan yltään ja tuli Jeesuksen luo.
»Mitä haluat minun tekevän itsellesi?» Jeesus kysyi. »Voi, opettaja», sokea sanoi, »haluan saada takaisin näköni!»
Jeesus sanoi hänelle: »Hyvä on, tapahtukoon niin! Uskosi on parantanut sinut.»
Sokea sai heti näkönsä ja lähti kulkemaan Jeesuksen jäljessä.
Heidän tullessaan Jerikon lähelle istui tien laidassa sokea mies kerjäämässä ohikulkijoilta. Kun mies kuuli äänestä, että liikkeellä oli suuri väkijoukko, hän kysyi, mitä oli tekeillä. Hän sai kuulla, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa ohi. Silloin hän alkoi huutaa: »Jeesus, Daavidin Poika, auta minua!»
Jeesuksen edellä kulkevat ihmiset yrittivät vaientaa sokean, mutta tämä huusi entistä kovempaa: »Daavidin Poika, auta minua!» Jeesus pysähtyi tullessaan miehen kohdalle. »Tuokaa sokea tänne», hän pyysi. Sitten hän kysyi mieheltä: »Mitä haluat?»
»Tahtoisin saada näköni, Herra», tämä vastasi.
Jeesus sanoi: »Hyvä on, nyt voit nähdä! uskosi on parantanut sinut.»
Mies sai heti näkönsä ja lähti kulkemaan Jeesuksen jäljessä. Koko ajan hän kiitti Jumalaa. Myös kaikki tapahtuman todistajat ylistivät Jumalaa.
Jeesus parantaa syntymästään saakka sokean miehen
Matkan varrella Jeesus tapasi miehen, joka oli ollut syntymästään saakka sokea.
Oppilaat kysyivät Jeesukselta: »Mestari, miksi tämä mies syntyi sokeana? Siksikö, että hän teki syntiä? Vai onko hän sokea vanhempiensa syntien tähden?»
»Ei kummastakaan syystä», Jeesus vastasi. »Hän on sokea siksi, että Jumalan voima pääsisi näkyviin. Meidän on tehtävä Jumalan työtä niin kauan kuin vielä päivä on, sillä yön tuloon ei ole enää pitkä aika, ja silloin on kaikki työt lopetettava. Niin kauan kuin vielä viivyn täällä maailmassa, olen maailman valo.»
Sen sanottuaan Jeesus kostutti syljellään multaa ja levitti sitä sokean silmille. Sitten hän sanoi sokealle: »Mene pesemään itsesi Siiloan lammessa.» (Sana Siiloa merkitsee »lähetetty».) Mies meni, peseytyi ja tuli takaisin näkevänä.
Curas de paralíticos e enfermos
Paralíticos caminharam, leprosos ficaram limpos e todo tipo de doença foi curada pelo toque e pela palavra de Jesus.
Samassa muuan lepraa sairastava mies tuli hänen luokseen ja polvistui kunnioittavasti hänen eteensä. »Herra, voit parantaa minut jos tahdot», mies sanoi.
Jeesus kosketti sairasta. »Minä tahdon: parane!» Samassa sairauden merkit hävisivät.
»Älä kerro tästä kenellekään», Jeesus pyysi. »Mene suoraan papin luo, että hän voi todeta sinut terveeksi, uhraa sitten Mooseksen lain säätämä lahja, niin todistat julkisesti, että olet parantunut.»
Pian hänen luokseen kannettiin matolla liikuntakyvytön mies. Kun Jeesus näki tulijoiden uskon, hän sanoi sairaalle: »Älä ole murheissasi. Olen antanut syntisi anteeksi.»
»Tuohan on jumalanpilkkaa», mutisivat jotkut juutalaisten uskonnolliset johtajat. »Mies puhuu kuin olisi Jumala.»
Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat, ja kysyi: »Miksi teillä on niin pahat ajatukset? Eikö ole vaikeampaa antaa hänen syntinsä anteeksi kuin parantaa hänet? Mutta minä todistan teille, että minulla on valta täällä maan päällä antaa syntejä anteeksi» – ja Jeesus kääntyi sanomaan halvaantuneelle miehelle: »Nouse, kääri makuumattosi kokoon ja lähde kotiin!»
Mies todellakin hyppäsi pystyyn ja lähti!
ja huomasi siellä miehen, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tulivat kysymään Jeesukselta: »Onko laillista parantaa hänet sapattina?» He toivoivat tietysti, että Jeesus vastaisi myöntävästi ja antaisi heille aiheen nostaa syytteen. Mutta hän vastasikin: »Jos teillä olisi vain yksi lammas ja se putoaisi sapattina kaivoon, ettekö pelastaisi sitä heti? Varmasti! Onhan ihminen sentään lammasta arvokkaampi! Sapattina on oikeus tehdä hyvää.» Sitten Jeesus sanoi miehelle: »Ojenna kätesi!» Tämä totteli, ja hänen surkastunut kätensä muuttui täysin terveeksi kädeksi.
Simonin anoppi oli sairastunut korkeaan kuumeeseen, ja se kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni sairasvuoteen luo, ja kun hän tarttui potilaan käteen ja auttoi hänet istumaan, kuume yhtäkkiä hävisi. Sairas nousi vuoteesta ja alkoi valmistaa miehille syötävää.
Kerran eräs lepratautinen mies polvistui Jeesuksen eteen ja kerjäsi Jeesusta parantamaan hänet. »Jos tahdot, sinä voit tehdä minut terveeksi», hän sanoi.
Jeesuksen tuli miestä sääli, hän kosketti tätä ja sanoi: »Minä tahdon. Tule terveeksi!» Siinä silmänräpäyksessä lepra hävisi miehestä ja hän oli terve.
Pihalle tuli neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta. Kantajat eivät päässeet Jeesuksen luo väkijoukon läpi. Silloin he tekivät savikattoon aukon sille kohtaa, missä Jeesus oli, ja laskivat sairaan makuumaton avulla suoraan Jeesuksen eteen. Kun Jeesus näki, miten lujasti he uskoivat, että hän auttaisi heidän ystäväänsä, hän sanoi sairaalle: »Poikani, saat syntisi anteeksi.»
Ihmisjoukossa oli myös muutamia juutalaisten lainopettajia, jotka kyselivät mielessään: »Mitä? Tämähän on jumalanpilkkaa! Luuleeko hän olevansa Jumala? Vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä.»
Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: »Miksi tämä kiusaa teitä? Onko mielestänne vaikeampaa antaa tämän miehen synnit anteeksi kuin parantaa hänet? Minulla, joka olen tullut taivaasta, on toki valta antaa hänen syntinsä anteeksi.» Osoittaakseen sanansa oikeiksi Jeesus kääntyi halvaantuneeseen päin ja sanoi: »Sinä olet nyt terve. Ota matto mukaasi ja mene kotiin.»
Mies ponnahti pystyyn, tarttui makuumattoonsa ja harppoi mykistyneen katselijajoukon halki ovelle. »Mitään tällaista emme ole koskaan nähneet», kaikki totesivat ja ylistivät Jumalaa.
Kapernaumissa ollessaan Jeesus meni taas synagogaan. Hän näki siellä miehen, jonka toinen käsi oli halvaantunut. Koska oli sapatti, Jeesuksen vastutajat seurasivat tarkasti hänen liikkeitään. Parantaisiko hän miehen käden? Jos hän sen tekisi, he nostaisivat syytteen häntä vastaan.
Jeesus pyysi miestä tulemaan seurakunnan eteen. Sitten hän kääntyi niihin päin, jotka vihasivat häntä, ja kysyi: »Onko hyvän tekeminen sallittua sapattina? Vai pahaako silloin pitäisi tehdä? Onko tämä päivä annettu meille elämän pelastamista vai tuhoamista varten?» Kukaan ei vastannut. Jeesus katsoi tuimasti ympärilleen, sillä hän oli pahoillaan nähdessään, miten vähän he välittivät ihmisen hädästä. Jeesus sanoi miehelle: »Ojenna kätesi!» Mies teki niin, ja hetkessä hänen kätensä tuli terveeksi.
Monet sairaat paranevat
Jeesus kävi eräänä päivänä kaupungissa, jossa oli pitkälle edennyttä lepraa sairastava mies. Nähdessään Jeesuksen sairas heittäytyi hänen eteensä ja painoi kasvonsa maahan. Siinä hän kerjäsi, että Jeesus parantaisi hänet.
»Herra, jos vain tahdot, voit puhdistaa minusta kaikki lepran jäljetkin», hän sanoi.
Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: »Tietysti tahdon. Tule terveeksi.» Lepra parani heti.
Silloin paikalle kannettiin halvautunutta miestä. Kantajat yrittivät tunkeutua väkijoukon läpi Jeesuksen luo, mutta se oli mahdotonta. Niinpä kantajat kiipesivät katolle, irrottivat muutamia tiiliä ja laskivat sairaan makuumaton avulla aukosta suoraan Jeesuksen eteen.
Nähdessään kantajien uskon Jeesus sanoi halvautuneelle miehelle: »Ystäväni, olet saanut syntisi anteeksi.»
Fariseukset ja lainopettajat alkoivat puhua keskenään: »Kuka hän oikein luulee olevansa? Tuo on jumalanpilkkaa! Eihän kukaan muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi.»
Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat, ja vastasi: »Miksi tämä on jumalanpilkkaa? Eikö ole vaikeampaa antaa hänen syntinsä anteeksi kuin parantaa hänet? Saatte nähdä, että minulla on valta antaa syntejä anteeksi, kun parannan hänet.»
Sitten Jeesus sanoi halvautuneelle: »Nouse, ota mattosi ja mene kotiin.»
Kaikkien katsellessa mies hyppäsi heti pystyyn, otti maton ja lähti kotiinsa Jumalaa kiittäen.
Eräänä toisena sapattina hän opetti synagogassa. Kuulijoiden joukossa oli mies, jonka oikea käsi oli epämuodostunut. Lainopettajat ja fariseukset seurasivat tarkasti, parantaisiko Jeesus miehen, vaikka oli sapatti. He olivat nimittäin kovin innokkaita löytämään jotakin, mistä voisivat häntä syyttää.
Jeesus tiesi täsmälleen heidän ajatuksensa. Siksi hän sanoi vammaiselle miehelle: »Tule tänne eteen, niin että kaikki voivat nähdä sinut.» Mies tuli.
Sitten Jeesus sanoi fariseuksille ja lainopettajille: »Vastatkaa minulle: Kumpi on parempi, tehdä pyhäpäivänä hyvää vai pahaa, pelastaa ihmiselämä vai antaa sen tuhoutua?» Hän katsoi heitä jokaista vuoron perään ja sanoi sitten miehelle: »Ojenna kätesi.» Kun mies ojensi kätensä, se tuli täysin terveeksi.
Kaksi ihmettä
Lopetettuaan puheensa Jeesus lähti takaisin Kapernaumiin.
Erään Rooman armeijan upseerin orja, joka oli isännälleen hyvin arvokas, oli juuri silloin vakavasti sairaana. Kuultuaan Jeesuksesta upseeri lähetti muutamia nimekkäitä juutalaisia pyytämään, että tämä tulisi ja parantaisi sairaan. Miehet tekivät niin. He pyysivät hartaasti Jeesusta mukaansa vedoten siihen, että upseeri oli tehnyt paljon hyvää.
»Hän jos kuka ansaitsee, että autat häntä, sillä hän on osoittanut rakkautta juutalaisia kohtaan. Hän on rakentanut meille synagogankin», he sanoivat.
Jeesus lähti heidän mukaansa. Kun he olivat jo lähellä taloa, upseeri lähetti muutamia ystäviään sanomaan: »Herra, älä vaivaudu tulemaan kotiini, sillä en ansaitse sellaista kunniaa enkä ole tarpeeksi hyvä edes tulemaan luoksesi. Voit varmasti parantaa palvelijani pelkällä sanalla siinä, missä nyt olet. Olen itse ylempien upseerien alainen ja komennan omia miehiäni. Sanon vain: ’Mene!’ ja sotilas menee, tai ’tule!’ ja hän tulee. Ja kun sanon palvelijalleni: ’Tee tämä tai tuo’, hän tekee. Sano siis vain: ’Tule terveeksi!’, niin palvelijani toipuu.»
Jeesus oli hämmästynyt. Hän sanoi väkijoukolle: »En ole tavannut yhtään juutalaista, jolla olisi tällainen usko.»
Kun upseerin ystävät palasivat tämän taloon, orja oli siellä täysin terveenä.
Jeesus näki vaikeavammaisen naisen, joka oli joutunut kulkemaan selkä koukussa kahdeksantoista vuotta.
Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: »Nainen, olet päässyt vammastasi!» Hän kosketti naista, ja tämä pystyi heti oikaisemaan selkänsä. Nainen alkoi ääneen ylistää Jumalaa.
Jeesus tuli sapattina erään juutalaisten neuvoston jäsenen kotiin. Fariseukset seurasivat haukan silmin, parantaisiko hän paikalla olevan vesipöhöstä kärsivän miehen.
Jeesus kysyi fariseuksilta ja laintuntijoilta, jotka seisoivat hänen ympärillään: »Antaako laki luvan parantaa ihmisen sapattina?»
Kun vastausta ei kuulunut, Jeesus tarttui sairaan käteen, paransi hänet ja lähetti pois.
Matkalla Jerusalemiin he kulkivat Galilean ja Samarian välistä rajaa. Eräässä kylässä alkoi kymmenen leprasairasta huutaa matkan päästä: »Auta meitä, Jeesus!»
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: »Menkää näyttämään papeille, että olette parantuneet.» Matkalla sairaat tulivat terveiksi.
Yksi heistä palasi Jeesuksen luo ja huusi riemuissaan: »Kiitos Jumalalle, minä olen terve!» Hän heittäytyi Jeesuksen eteen kasvot maata vasten ja ylisti Jeesusta siitä, mitä tämä oli tehnyt. Mies oli halveksittu samarialainen.
Jeesus kysyi: »Eikö teitä ollut kymmenen? Mihin ne yhdeksän jäivät? Tämä ulkomaalainenko vain palasi kiittämään Jumalaa?»
Jeesus sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.»
Parantamisihmeitä paheksutaan
Myöhemmin Jeesus palasi Jerusalemiin eräille juutalaisten juhlille. Kaupungissa oli lähellä Lammasporttia Betesdan lammikko, jota ympäröi viisi pylväskäytävää. Niissä makasi joukoittain halvaantuneita ja sokeita ihmisiä. He odottivat veden kuohuvan tietyllä tavalla, sillä uskottiin, että enkeli kävi liikuttamassa sitä ja ensimmäinen ihminen, joka sen jälkeen astuisi veteen, parantuisi.
Yksi siellä makaavista miehistä oli ollut liikuntakyvytön 38 vuotta. Jeesus näki miehen. Hän tiesi, kuinka kauan tämä oli ollut sairas ja kysyi: »Haluatko tulla terveeksi?»
»Ei minulla ole mitään mahdollisuutta», mies sanoi, »sillä en tunne ketään, joka auttaisi minut veteen silloin kun se alkaa kuohua. Kun yritän päästä sinne, joku muu ehtii aina edelleni.»
Jeesus sanoi hänelle: »Nouse seisomaan, kääri makuumattosi kokoon ja mene kotiin.»
Mies parani silmänräpäyksessä! Hän kääri maton kokoon ja käveli kaikkien nähden.
Mutta silloin oli juutalaisten pyhäpäivä, sapatti.
»Poikasi on parantunut»
Ollessaan matkalla Galilean halki Jeesus saapui Kaanan kaupunkiin, jossa hän oli muuttanut veden viiniksi. Kun hän oli siellä, eräs kapernaumilainen hallituksen virkamies, jonka poika oli hyvin sairas, kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta ja olevan nyt Galileassa. Mies meni Kaanaan, löysi Jeesuksen ja pyysi hartaasti tätä tulemaan Kapernaumiin parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemaisillaan.
Jeesus kysyi: »Eikö kukaan teistä usko minuun, ellen tee yhä uusia ihmeitä?»
Virkamies hätääntyi: »Voi tule, ennen kuin lapseni kuolee!»
Jeesus sanoi silloin miehelle: »Palaa kotiin. Poikasi on parantunut.» Mies uskoi Jeesusta ja lähti kotiinsa. Kun mies oli vielä matkalla, muutamia hänen palvelijoitaan tuli häntä vastaan. Heiltä hän kuuli, että kaikki oli hyvin: hänen poikansa oli terve! Mies kysyi, milloin poika oli alkanut toipua, ja hänelle kerrottiin: »Eilen kello yhden maissa päivällä kuume yhtäkkiä laski.» Silloin isä tajusi, että juuri samaan aikaan Jeesus oli sanonut hänelle: »Poikasi on parantunut.» Hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat, että Jeesus oli Messias.
Tämä oli toinen ihme, jonka Jeesus Juudeasta lähtönsä jälkeen teki Galileassa.
A mulher com fluxo de sangue
Uma mulher que sofria há doze anos tocou a orla do manto de Jesus e foi curada instantaneamente pela sua fé.
Matkalla eräs nainen koski takaapäin Jeesuksen viitan tupsua. Nainen oli sairastanut kaksitoista vuotta verenvuototautia ja uskoi, että jos hän koskettaisi edes Jeesuksen viittaa, hän paranisi.
Jeesus kääntyi. »Ystäväni, kaikki on hyvin», hän sanoi naiselle. »Uskosi on parantanut sinut.» Nainen oli siitä lähtien terve.
Joukossa oli eräs nainen, joka oli sairastanut kaksitoista vuotta verenvuototautia. Hän oli kärsinyt paljon ja menettänyt koko omaisuutensa etsiessään vuosikausia apua monilta lääkäreiltä. Terveemmäksi hän ei ollut kuitenkaan tullut – päinvastoin. Nainen oli kuullut paljon Jeesuksen tekemistä ihmeistä, ja sen takia hän tuli ihmisjoukon läpi Jeesuksen taakse voidakseen koskettaa hänen vaatteitaan.
Nainen näet ajatteli: »Jos pääsen edes koskettamaan hänen vaatteitaan, tulen terveeksi.» Ja niin tapahtuikin: heti kun hän koski Jeesukseen, verenvuoto lakkasi, ja hän tiesi olevansa terve.
Eräs nainen, joka halusi parantua, kosketti Jeesusta takaapäin. Nainen oli etsinyt kaikkialta apua verenvuototautiin, jota hän oli sairastanut kaksitoista vuotta. Koko omaisuutensa hän oli menettänyt lääkäreille. Kun hän kosketti Jeesuksen viitan reunaa, vuoto tyrehtyi heti.
»Kuka minuun koski?» Jeesus kysyi.
Kukaan ei tunnustanut, ja Pietari sanoi: »Opettaja, monet ihmisethän tungeksivat sinua vasten…»
Jeesus vakuutti hänelle: »Joku nimenomaan kosketti minua, sillä tunsin parantavaa voimaa lähtevän itsestäni.»
Nainen alkoi vapista tajutessaan, että Jeesus tiesi, mitä hän oli tehnyt. Hän heittäytyi Jeesuksen eteen polvilleen ja kertoi, miksi oli koskettanut häntä. Hän sanoi myös parantuneensa heti.
»Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa kotiisi», Jeesus sanoi hänelle.
Ressurreições
Jesus ressuscitou mortos — a filha de Jairo, o filho da viúva de Naim e Lázaro. Ele é Senhor sobre a morte.
Jeesus muuttaa murheen iloksi
Jeesuksen puhuessa tuli paikalle synagogan johtaja. Hän kumarsi Jeesuksen edessä kunnioittavasti ja sanoi: »Pieni tyttäreni kuoli juuri. Mutta sinä voit herättää hänet uudestaan eloon, jos vain kosketat häntä.»
Jeesus lähti oppilaineen kohti miehen kotia.
Jeesus tuli nyt synagogan johtajan kotiin. Siellä soitettiin hautajaismusiikkia, ja talo oli täynnä häliseviä ihmisiä. Jeesus sanoi: »Menkää pois! Tyttö ei ole kuollut, hän vain nukkuu.» Hänelle naurettiin pilkallisesti. Kun ihmiset lopulta oli saatu ulos, Jeesus meni pikkutytön vuoteen viereen ja tarttui hänen käteensä. Tyttö nousi silloin terveenä seisomaan.
Paikallisen synagogan johtaja, Jairus, tuli Jeesuksen luo. Hän kumarsi maahan asti ja anoi Jeesusta parantamaan hänen pienen tyttärensä.
»Tyttö on kuolemaisillaan», hän sanoi epätoivoisena, »tule panemaan kätesi hänen päälleen ja tekemään hänet terveeksi!»
Jeesus lähti miehen mukaan, ja ihmismassa tungeksi heidän ympärillään.
Kun he saapuivat paikalle, Jeesus näki, että siellä vallitsi täysi sekasorto, hillitön itku ja vaikerrus.
Jeesus meni sisään ja kysyi: »Miksi tällainen itku ja hälinä? Lapsi ei ole kuollut – hän vain nukkuu.»
Ihmiset nauroivat hänelle ivallisesti, mutta hän pyysi heitä menemään pois ja otti mukaansa tytön vanhemmat ja ne kolme oppilastaan. Heidän kanssaan hän meni huoneeseen, jossa tyttö makasi.
Jeesus tarttui lapsen käteen ja sanoi: »Nouse ylös, tyttöseni.» (Tämä oli kaksitoistavuotias.) Tyttö hypähti pystyyn ja käveli. Hänen vanhempansa eivät olleet uskoa silmiään.
»Mitä sellaisista ihmisistä on ajateltava?» Jeesus kysyi. »Mihin oikein heitä vertaisin? He ovat kuin lapsia, jotka kiukuttelevat tovereilleen: ’Te ette tulleet mukaan leikkimään häitä ettekä te tulleet leikkimään hautajaisia!’ Johannes Kastaja paastoaa usein, eikä hän ole eläessään edes maistanut viiniä, ja te sanotte: ’Hänen täytyy olla riivattu!’ Mutta kun minä syön ja juon, te sanotte: ’Hän on syömäri ja juoppo! Sitä paitsi hän seurustelee kaikenlaisten huonomaineisten tyyppien kanssa.’ Kaikki Jumalan lapset ovat kuitenkin nähneet hänen viisautensa todeksi.»
Epätavalliset päivälliset
Eräs fariseus pyysi Jeesusta kotiinsa syömään, ja Jeesus meni. Kun käytiin pöytään, tuli sisään huono nainen, joka oli kuullut Jeesuksen olevan siellä. Hänellä oli mukanaan hieno pullo kallista, hyvältä tuoksuvaa voidetta.
Juutalaisten synagogan johtaja Jairus oli odottajien joukossa. Hän heittäytyi Jeesuksen eteen ja pyysi tätä tulemaan kotiinsa, sillä hänen ainoa lapsensa, kaksitoistavuotias tyttö, oli kuolemaisillaan. Jeesus lähti hänen kanssaan, ja he tunkeutuivat ihmisjoukon läpi.
Jeesuksen vielä puhuessa tuli Jairuksen kotoa tieto, että tyttö oli kuollut. Sanantuoja kertoi tästä Jairukselle ja jatkoi: »Sinun ei kannata enää vaivata opettajaa.»
Mutta kuultuaan, mitä oli tapahtunut, Jeesus sanoi isälle: »Älä pelkää! Luota vain minuun, niin tyttäresi on pian terve.»
Jairuksen kotona Jeesus otti vain Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen sekä tytön vanhemmat mukaansa mennessään tytön luo. Talo oli täynnä surevia ihmisiä, mutta Jeesus sanoi heille: »Lakatkaa valittamasta! Ei hän ole kuollut: hän vain nukkuu!» Ihmiset alkoivat nauraa pilkallisesti, sillä kaikki tiesivät, että tyttö oli kuollut.
Jeesus tarttui tytön käteen ja sanoi: »Nousehan, tyttö pieni!» Ja kuollut palasi elämään ja nousi heti pystyyn. »Antakaa hänelle ruokaa», Jeesus kehotti. Tytön vanhemmat olivat riemuissaan, mutta Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään tapahtuman yksityiskohtia.
Lasaruksen kuolema
Tunnetteko kertomuksen Mariasta, joka kaatoi kalliin voiteen Jeesuksen jaloille ja pyyhki ne hiuksillaan? Marialla oli sisar, Martta, ja veli nimeltä Lasarus. He asuivat kaikki yhdessä Betaniassa. Lasarus oli vakavasti sairaana. Sen vuoksi hänen sisarensa lähettivät Jeesukselle sanan: »Sinun hyvä ystäväsi on pahasti sairas.»
Sen kuullessaan Jeesus sanoi: »Lasarus paranee. Kun tämä ihme tapahtuu, ihmiset saavat nähdä, että se on Jumalan teko ja että minä olen Jumalan Poika.» Jeesus ei kuitenkaan heti lähtenyt matkaan, vaikka Martta, Maria ja Lasarus olivat hänen rakkaita ystäviään. Vasta kahden päivän kuluttua hän sanoi oppilailleen: »Nyt lähdetään Juudeaan.»
Oppilaat vastustelivat: »Ei ole kulunut kuin muutama päivä siitä, kun juutalaisten johtomiehet yrittivät tappaa sinut Juudeassa. Joko nyt olet taas menossa sinne?»
Jeesus vastasi: »Onhan vuorokaudessa kaksitoista tuntia päivänvaloa, ja silloin näkee kulkea kompastumatta. Vain yöllä pimeässä astuu helposti harhaan.» Hän lisäsi: »Ystävämme Lasarus nukkuu nyt, mutta minä menen herättämään hänet.»
Oppilaat luulivat Jeesuksen tarkoittavan, että Lasarus nukkui jo rauhallisesti. »Sittenhän hän on paranemaan päin», he totesivat. Mutta Jeesus tarkoitti, että Lasarus oli jo kuollut. Jeesus sanoikin heille lopulta suoraan: »Lasarus on kuollut.
Domínio sobre a natureza
Jesus acalmou a tempestade, andou sobre as águas e multiplicou pães. A natureza obedece à voz do seu Criador.
Tämän jälkeen Jeesus astui veneeseen ja lähti oppilaidensa kanssa ylittämään järvenselkää. Matkalla hän nukahti. Äkkiä nousi raivoisa myrsky. Aallot löivät veneen laitojen yli.
Oppilaat menivät herättämään Jeesuksen. »Herra, pelasta meidät, mehän hukumme!» he hätäilivät.
Jeesus vastasi: »Voi miten vähän teillä on uskoa! Miksi olette niin peloissanne?» Hän nousi ja moitti tuulta ja aaltoja. Ne asettuivat, ja tuli aivan tyyntä. Oppilaat hämmästyivät suunnattomasti. He miettivät: »Kuka Jeesus oikein on, kun tuuli ja aallotkin häntä tottelevat?»
Illalla oppilaat tulivat sanomaan hänelle: »On jo myöhä eikä näin syrjäiseltä seudulta saa mitään ruokaa. Lähetä ihmiset ostamaan kylistä syötävää.»
Jeesus vastasi: »Ei heidän tarvitse lähteä. Antakaa te heille ruokaa!»
»Mitä?» huudahtivat oppilaat. »Eihän meillä ole kuin viisi vaivaista leipää ja kaksi kalaa.»
»Tuokaa ne tänne», Jeesus pyysi.
Jeesus käski ihmisten istua ruohikkoon. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös ja pyysi, että Jumala siunaisi aterian. Sitten hän taitteli leivät palasiksi ja käski oppilaidensa jakaa ne ihmisille. Kaikki söivät itsensä kylläisiksi. Kun tähteet jälkeenpäin koottiin, niitä kertyi kaksitoista täyttä korillista. Paikalla oli noin viisituhatta miestä ja heidän lisäkseen naisia ja lapsia.
Aamuyöllä Jeesus tuli heidän luokseen vettä pitkin kävellen.
Jeesus pyysi oppilaansa luokseen ja sanoi heille: »Minun käy näitä ihmisiä sääliksi. He ovat olleet täällä luonani jo kolme päivää eikä heillä ole enää jäljellä mitään syötävää. En haluaisi lähettää heitä kotiin nälkäisinä, hehän nääntyisivät matkalla.»
Oppilaat vastasivat: »Mistä luulet meidän saavan täällä autiomaassa tarpeeksi syötävää tällaiselle joukolle?»
Jeesus kysyi: »Mitä teillä on mukananne?» He vastasivat: »Seitsemän leipää ja muutama pieni kala.»
Silloin Jeesus kehotti kaikkia ihmisiä istumaan maahan. Hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti niistä Jumalaa ja mursi ne palasiksi. Oppilaat veivät ne kansanjoukoille.
Kaikki söivät itsensä kylläisiksi – neljäntuhannen miehen lisäksi naiset ja lapset. Jälkeenpäin koottiin vielä tähteitä seitsemän täyttä korillista.
Kun he pääsivät Kapernaumiin, temppeliveron kerääjät tulivat kysymään Pietarilta: »Eikö teidän opettajanne maksa veroa?»
»Tietenkin hän maksaa», Pietari vastasi.
Hän meni sisään kertomaan Jeesukselle asiasta, mutta ei ehtinyt sanoa sanaakaan ennen kuin Jeesus kysyi: »Mitä arvelet, Pietari, verottavatko hallitsijat omaa kansaansa vai valloittamiensa vieraiden maiden asukkaita?»
»Vieraita», Pietari vastasi.
»Omalta kansalta ei siis mene veroa», Jeesus totesi. »Mutta meidän ei pidä loukata heitä. Mene rantaan ja ongi kala. Avaa sen suu, niin löydät kolikon, jolla voit maksaa meidän molempien verot.»
Kun hän palasi aamulla Jerusalemiin, hänen oli nälkä. Tien vieressä kasvoi viikunapuu. Jeesus meni etsimään siitä viikunoita, mutta löysi pelkkiä lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: »Älä enää koskaan kanna hedelmää!» Puu kuivettui aivan silmissä.
Oppilaat ällistyivät ja kysyivät: »Miten tuo puu voi kuolla noin nopeasti?»
Jeesus vastasi: »Toden totta, jos te uskoisitte epäilemättä yhtään, voisitte tehdä saman ihmeen ja paljon enemmänkin. Voisitte vaikka käskeä tätä Öljymäkeä siirtymään mereen, ja se siirtyisi. Jos uskotte, saatte kaiken, mitä rukoilette.»
Pian nousi kuitenkin kova myrsky. Korkeat aallot pärskivät veneeseen, ja kun se oli melkein täynnä vettä, se alkoi upota.
Jeesus nukkui veneen perässä pää tyynyllä. Pelosta suunniltaan joutuneet miehet herättivät hänet huutaen: »Etkö ollenkaan piittaa siitä, että me kohta hukumme?»
Silloin Jeesus moitti tuulta ja sanoi järvelle: »Tyynny!» Heti lakkasi tuulemasta ja tuli aivan tyyni.
Jeesus kysyi oppilailtaan: »Miksi te pelkäsitte niin kovasti? Ettekö vieläkään luota minuun?»
Heidät täytti pelko ja kunnioitus, ja he sanoivat toisilleen: »Kuka tämä mies oikein on, kun jopa tuulet ja vedet tottelevat häntä?»
Illansuussa oppilaat tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: »Käske ihmisten mennä läheisiin kyliin ja maalaistaloihin ostamaan itselleen syötävää, sillä täällähän ei ole ruokaa, ja alkaa jo olla myöhä.»
Mutta Jeesus sanoikin: »Antakaa te heille syötävää.»
»Miten me sitä saisimme?» Oppilaat kysyivät. »Tällaisen joukon ruokkimiseen tarvittaisiin kokonainen omaisuus!»
»Kuinka paljon ruokaa meillä on?» Jeesus kysyi. »Menkää ottamaan selvää.»
Oppilaat tulivat ilmoittamaan, että tarjolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus kehotti silloin väkijoukkoa istumaan, ja pian kaikki istuivat vihreässä ruohikossa viidenkymmenen ja sadan hengen ryhmissä.
Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa ja kiitti ruuasta katse kohotettuna taivasta kohti. Taitettuaan leivät palasiksi hän antoi kullekin oppilaalleen vähän leipää ja kalaa jaettavaksi ihmisille. Ja tuo joukko söi, kunnes tuli kylläiseksi!
Aterialla oli noin viisituhatta miestä, ja myöhemmin ruohikosta koottiin kaksitoista korillista ruuantähteitä.
hän näki heidän olevan vaikeuksissa. He taistelivat tuulta ja aallokkoa vastaan ja saivat soutaa kaikin voimin. Aamuyöllä Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden pintaa pitkin. Kun he näkivät veneen ohi kävelevän hahmon, he huusivat pelosta, koska luulivat näkevänsä aaveen. Jokainen veneessä olija näki hänet.
Heti he kuulivat myös hänen rauhoittavan äänensä: »Ei tässä ole mitään hätää. Minähän se olen – älkää pelätkö.» Sitten hän nousi veneeseen, ja tuuli tyyntyi. Miehet istuivat siinä sanattomina kykenemättä tajuamaan, mitä oli tapahtunut.
Samoihin aikoihin, kun eräänä päivänä oli paljon kansaa koolla, ruoka loppui taas.
Jeesus kutsui oppilaansa neuvottelemaan. »Minun tulee näitä ihmisiä sääli», hän sanoi, »sillä he ovat olleet koolla jo kolme päivää, eikä heillä ole enää mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin ilman ruokaa, he nääntyvät matkalla, sillä jotkut heistä ovat tulleet hyvinkin kaukaa.»
»Ja meidänkö pitäisi löytää heille ruokaa tästä autiomaasta?» Jeesuksen oppilaat kysyivät.
»Montako leipää teillä on?» Jeesus kysyi.
»Seitsemän», he vastasivat. Niinpä hän kehotti ihmisjoukkoa istumaan maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti niistä Jumalaa, taitteli ne palasiksi ja ojensi oppilailleen. Nämä puolestaan jakoivat ne ihmisille. Joillakin ihmisillä oli mukanaan myös muutamia pieniä kaloja, jotka Jeesus siunasi ja antoi oppilaidensa tarjoiltavaksi.
Kaikki söivät itsensä kylläiseksi. Sen jälkeen Jeesus lähetti heidät kotiin. Tuona päivänä oli ihmisiä koolla noin neljätuhatta, ja kun ruuantähteet koottiin aterian jälkeen, niitä kertyi seitsemän suurta korillista.
Kun he seuraavana aamuna lähtivät Betaniasta, Jeesuksen oli nälkä. Hän huomasi lähellään täydessä lehdessä olevan viikunapuun; niinpä hän meni katsomaan, löytyisikö siitä hedelmiäkin. Mutta siinä oli pelkkiä lehtiä, sillä vielä ei ollut hedelmien kypsymisen aika.
Silloin Jeesus sanoi puulle: »Sinä et koskaan enää kanna hedelmää!» Hänen oppilaansa kuulivat nämä sanat.
Kun he seuraavana aamuna kulkivat Jeesuksen kiroaman viikunapuun ohi, he näkivät sen kuihtuneen juuria myöten. Silloin Pietari muisti, mitä Jeesus oli edellisenä päivänä sanonut puulle, ja hän huudahti: »Katso, opettaja, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut!»
Silloin Jeesus sanoi oppilailleen: »Jos teillä vain olisi usko Jumalaan, niin vakuutan teille, että te voisitte sanoa tälle Öljymäelle: ’Kohoa ylös ja putoa mereen’, ja se tottelisi. Teiltä ei vaadita muuta kuin että todella uskotte. Voitte pyytää mitä tahansa, ja jos uskotte sen saaneenne, se on teidän. Mutta kun rukoilette, antakaa ensin anteeksi niille, joita vastaan kannatte kaunaa, niin myös teidän Isänne taivaassa antaa teille teidän syntinne anteeksi.»
Jeesus valitsee ensimmäiset oppilaansa
Kun Jeesus eräänä päivänä puhui Genesaretin järven rannalla, suuret väkijoukot tunkeutuivat hänen lähelleen kuulemaan Jumalan sanaa. Hän näki vedenrajassa kaksi tyhjää venettä; kalastajat olivat huuhtelemassa verkkojaan. Jeesus nousi toiseen veneeseen ja pyysi sen omistajaa, Simonia, työntämään sen vähän kauemmaksi rannasta, että hän voisi veneessä istuen puhua väkijoukoille.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Menkää nyt syvemmälle ja heittäkää verkkonne veteen, niin saatte paljon kalaa!»
Simon vastasi: »Herra, olemme tehneet koko viime yön turhaa työtä. Mutta voimmehan yrittää uudestaan sieltä, mistä sanoit.»
Tällä kertaa he saivat niin paljon kalaa, että verkot repeilivät. He huusivat tovereitaan tulemaan toisella veneellä apuun, ja molemmat veneet olivat pian niin täynnä kaloja, että ne olivat vähällä upota.
Nähtyään, mitä oli tapahtunut, Simon Pietari heittäytyi polvilleen Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, lähde pois täältä, sillä minä olen liian syntinen sinun lähellesi.» Hän ja hänen toverinsa, Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes, olivat pelästyneet saaliin suuruuden tähden.
Jeesus vastasi: »Älä pelkää! Tästä lähtien saat kalastaa ihmisiä!»
Tultuaan rantaan miehet jättivät heti kaiken ja lähtivät Jeesuksen mukaan.
Jeesus tyynnyttää myrskyn
Eräänä päivänä Jeesus ehdotti oppilailleen, että he lähtisivät veneellä yli järvenselän. Matkalla Jeesus nukkui. Tuuli alkoi voimistua, ja ennen pitkää he joutuivat myrskyn kouriin. Vettä tulvi veneeseen, ja he olivat suuressa vaarassa.
Oppilaat herättivät hädissään Jeesuksen. »Me hukumme!» he huusivat.
Jeesus sanoi silloin myrskylle: »Tyynny!» Tuuli ja aallot hiljenivät heti, ja tuli aivan tyyntä. Oppilailta hän kysyi: »Missä teidän uskonne on?»
Mutta oppilaat olivat peloissaan ja hämmästyneitä. He katsoivat toisiinsa: »Kuka tämä mies oikein on, kun jopa tuuli ja aallot tottelevat häntä?»
Jeesus tyynnyttää myrskyn
Eräänä päivänä Jeesus ehdotti oppilailleen, että he lähtisivät veneellä yli järvenselän. Matkalla Jeesus nukkui. Tuuli alkoi voimistua, ja ennen pitkää he joutuivat myrskyn kouriin. Vettä tulvi veneeseen, ja he olivat suuressa vaarassa.
Oppilaat herättivät hädissään Jeesuksen. »Me hukumme!» he huusivat.
Jeesus sanoi silloin myrskylle: »Tyynny!» Tuuli ja aallot hiljenivät heti, ja tuli aivan tyyntä. Oppilailta hän kysyi: »Missä teidän uskonne on?»
Mutta oppilaat olivat peloissaan ja hämmästyneitä. He katsoivat toisiinsa: »Kuka tämä mies oikein on, kun jopa tuuli ja aallot tottelevat häntä?»
He pääsivät järven toiselle puolelle Gerasan alueelle, joka on Galileaa vastapäätä.
Illan suussa Jeesuksen kaksitoista oppilasta tulivat hänen luokseen ja pyysivät, että hän lähettäisi ihmiset lähiseudun kyliin ja maataloihin syömään ja yöpymään. »Eihän tässä asumattomassa maankolkassa mistään ruokaa saa», he sanoivat.
Mutta Jeesus vastasi: »Antakaa te heille syötävää!»
»Me? Meillä on vain viisi leipää ja kaksi kalaa», he sanoivat. »Et kai odota, että lähtisimme ostamaan ruokaa koko joukolle?» Paikalla oli noin viisituhatta miestä.
»Käskekää ihmisten istua maahan noin viidenkymmenen hengen ryhmiin», Jeesus sanoi. Oppilaat tekivät niin.
Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi taivaalle ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivistä ja kaloista oppilailleen paloja, joita nämä jakoivat ihmisille. Jokainen söi tarpeekseen, ja lopuksi kerättiin vielä kaksitoista täyttä korillista tähteitä.
Häät Kaanassa
Pari päivää myöhemmin Jeesuksen äiti oli vieraana eräissä häissä Kaanan kylässä Galileassa. Myös Jeesus ja hänen oppilaansa oli kutsuttu häihin. Kesken kaiken loppui viini, ja Jeesuksen äiti tuli kertomaan Jeesukselle, mihin pulaan oli jouduttu.
»En voi nyt auttaa sinua», Jeesus sanoi. »Vielä ei ole tullut minun aikani tehdä ihmeitä.»
Jeesuksen äiti sanoi kuitenkin palvelijoille: »Tehkää mitä ikinä hän käskee.»
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa, joita käytettiin juutalaisten uskonnollisten puhdistusmenojen yhteydessä, noin sadan litran vetoisia. Jeesus käski palvelijoiden täyttää ne reunoja myöten vedellä. Kun se oli tehty, hän sanoi: »Ottakaa siitä ja viekää pitojen järjestäjälle.»
Kun tämä oli maistanut vettä, joka oli muuttunut viiniksi, hän kutsui sulhasen luokseen kysyäkseen, mistä viini oli peräisin. (Palvelijat tosin tiesivät sen.)
»Tämähän on hyvää viiniä!» hän sanoi. »Taidat tehdä päinvastoin kuin yleensä on tapana: tavallisesti isäntä tarjoaa ensin parhaan viininsä, ja sitten kun ihmiset ovat päihtyneet, hän tuo esiin halvemman viinin. Mutta sinä säästit parhaan viimeiseksi.»
Tämä Galilean Kaanassa tapahtunut ihme oli ensimmäinen julkinen osoitus Jeesuksen jumalallisesta voimasta. Hänen oppilaansa uskoivat hänen todella olevan Messias.
Hän tahtoi kysymyksellään vain koetella Filippusta – itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.
Filippus vastasi: »Siihen tarvittaisiin kokonainen omaisuus!»
Silloin Simon Pietarin veli Andreas puuttui puheeseen: »Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja pari kalaa. Mutta mitä niistä kannattaa puhuakaan, kun on tällainen joukko ruokittavana.»
»Pyytäkää kaikkia istumaan», Jeesus sanoi. Ja kaikki – yksin miehiä arvioitiin olevan viisituhatta – istuivat ruohon peittämille rinteille. Jeesus otti leivät, kiitti niistä Jumalaa ja jakoi ne ihmisille. Samoin hän jakoi kalat.
Kaikki söivät kyllikseen. »Kerätkää nyt ruuantähteet», Jeesus kehotti oppilaitaan, »niin ettei mitään jää hukkaan.» Leivänpalasia kertyi vielä kaksitoista korillista.
Soudettuaan viitisen kilometriä miehet yhtäkkiä näkivät Jeesuksen kävelevän järvellä heitä kohti. He pelästyivät suunnattomasti. Jeesus huusi heille: »Minä se vain olen, älkää pelästykö!» Silloin he pyysivät häntä tulemaan veneeseen, mutta samassa vene olikin jo perillä.
Aamiainen päivänkoitteessa
Myöhemmin Jeesus näyttäytyi jälleen oppilailleen Genesaretin rannalla. Siellä oli Simon Pietari, Tuomas, Kaksoseksi kutsuttu, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes ja pari muuta oppilasta.
Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.»
»Me tulemme mukaan», kaikki sanoivat. Sinä yönä he eivät kuitenkaan saaneet mitään.
Aamun sarastaessa he näkivät jonkun seisovan rannalla, mutta eivät erottaneet kuka se oli. Mies huusi: »Saitteko kalaa, ystävät?»
»Emme saaneet», he vastasivat.
Silloin hän sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte suuren saaliin.» He tekivät niin eivätkä jaksaneet vetää verkkoa veneeseen – sillä se oli täynnä kaloja.
Silloin Pietarin toveri sanoi: »Se on Herra!» Sen kuullessaan Simon Pietari vetäisi viitan päälleen, hyppäsi veteen ja lähti kohti rantaa. Muut jäivät veneeseen ja vetivät täyttä verkkoa maihin, jonne oli matkaa noin sata metriä. Kun he pääsivät rantaan, sinne oli tehty nuotio. Hiilloksella oli paistumassa kalaa, ja vieressä oli leipää. »Tuokaa nyt muutama kala, niitä jotka juuri saitte», Jeesus sanoi – sillä hän se oli. Pietari kahlasi vetämään verkkoa maalle. Se oli täynnä. Hän laski siinä 153 suurta kalaa, eikä verkko ollut kuitenkaan repeytynyt.
Libertações
Jesus expulsou demônios com autoridade. Os espíritos impuros não resistiam à sua palavra e saíam imediatamente.
Jeesus tuli Kapernaumiin. Häntä vastassa oli eräs Rooman armeijan upseeri, joka pyysi hartaasti, että Jeesus parantaisi hänen palveluspoikansa. Tämä makasi halvaantuneena ja kärsi kovia tuskia.
»Minä tulen parantamaan hänet», Jeesus sanoi.
»En ansaitse sitä, että tulisit kotiini», upseeri vastasi. »Eikä sinun tarvitsekaan. Sinähän voit parantaa pelkällä sanallasi. Olen itse ylemmän upseerin alainen ja komennan puolestani sotilaita. Jos käsken jotakuta menemään, hän menee. Kun pyydän toista tulemaan, hän tulee. Sanon orjalleni: ’Tee tämä tai tuo’, ja hän tekee. Niin sinäkin voit käskeä sairautta lähtemään pojasta, ja hän paranee.»
Jeesus seisoi siinä hämmästyneenä. Sitten hän kääntyi ja sanoi kansanjoukolle: »En ole nähnyt tällaista uskoa edes kenelläkään israelilaisella! Sanonpa teille, että monet pakanat kaikkialta maailmasta saavat taivaan valtakunnassa paikan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin viereltä. Sen sijaan monet valitun kansan jäsenet, joille valtakunta oli valmistettu, heitetään pimeään, itkun ja kärsimyksen paikkaan.»
Sitten Jeesus sanoi roomalaiselle upseerille: »Mene kotiin! Se, mitä uskoit, on tapahtunut.» Sillä hetkellä sairas parani.
Jeesus ajaa pahat henget sikoihin
He pääsivät järven toiselle puolelle gadaralaisten alueelle. Kaksi demonien vaivaamaa miestä tuli heitä vastaan. Miehet elivät hautaluolissa ja olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan uskaltanut mennä heidän lähelleen.
He alkoivat huutaa Jeesukselle: »Mitä sinä meistä oikein tahdot, Jumalan Poika? Sinulla ei ole mitään oikeutta vielä kiusata meitä.»
Lähistöllä oli sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät: »Jos ajat meidät pois, lähetä meidät tuohon sikalaumaan.»
»Hyvä on», Jeesus sanoi. »Menkää!»
Henget siirtyivät miehistä sikoihin. Koko lauma syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. Paimenessa olleet miehet juoksivat kaupunkiin pakoon ja kertoivat siellä tapahtuneesta. Kaikki kaupungin asukkaat tulivat katsomaan Jeesusta. He pyysivät häntä lähtemään muualle ja jättämään heidät rauhaan.
Seuraavaksi Jeesus tapasi miehen, jonka paha henki oli tehnyt puhekyvyttömäksi. Kun Jeesus ajoi hengen pois, mies alkoi heti puhua. Kansanjoukko kummasteli. Ihmiset sanoivat, etteivät olleet eläessään nähneet mitään vastaavaa.
Sitten Jeesuksen luo tuotiin pahojen henkien vaivaama mies, joka oli sokea ja puhekyvytön. Jeesus paransi hänet täysin terveeksi.
Jeesus siirtyi siltä seudulta Tyyron ja Siidonin alueelle.
Uusia ihmeitä
Eräs kanaanilainen nainen, joka asui siellä, tuli pyytämään Jeesukselta: »Auta minua, Herra, Daavidin poika! Tyttäressäni on paha henki, joka vaivaa häntä jatkuvasti.»
Jeesus ei vastannut mitään. Oppilaat kehottivat Jeesusta ajamaan naisen tiehensä. »Hänen kerjäämisensä vaivaa meitä», he valittivat.
Silloin Jeesus sanoi naiselle: »Minut on lähetetty auttamaan juutalaisia, ei pakanoita.»
Mutta nainen tuli hänen eteensä, kumarsi kunnioittavasti ja pyysi taas: »Voi Herra, auta minua!»
Jeesus sanoi: »Ei ole oikein heittää lasten leipää koirille.»
»Mutta koiranpennuillakin on oikeus syödä pöydältä putoavia muruja», nainen väitti.
»Hyvä ystävä, sinulla on luja usko. Saat mitä pyydät», Jeesus vastasi. Naisen tytär tuli samalla hetkellä terveeksi.
Jeesus palaa ihmisten keskelle
Suuri kansanjoukko odotti heitä vuoren juurella. Eräs mies polvistui Jeesuksen eteen ja pyysi: »Herra, armahda minun poikaani! Hän on sairautensa tähden usein suuressa vaarassa, sillä hän kaatuu jopa tuleen ja veteen. Toin hänet oppilaittesi parannettavaksi, mutta he eivät pystyneet auttamaan häntä.»
Jeesus vastasi: »Voi, miten epäuskoisia ja kovapäisiä te ihmiset olette! Kuinka kauan minun on siedettävä teitä? Tuokaa poika tänne.» Jeesus käski pojassa olevaa pahaa henkeä lähtemään, ja niin tapahtui. Poika oli sen jälkeen terve.
Sairaita paranee
Siinä joukossa oli eräs demonin vallassa oleva mies, joka alkoi huutaa: »Mitä sinä meitä häiritset, Nasaretin Jeesus – oletko tullut tuhoamaan meidät? Kyllä minä sinut tunnen – sinä olet Jumalan pyhä Poika!»
Jeesus käski pahan hengen heti vaieta ja tulla ulos miehestä. Silloin demoni huusi, kouristi miestä voimakkaasti ja lähti hänestä.
Siat kuolevat – mutta mies saa elää
Kun Jeesus ja oppilaat saapuivat järven toiselle rannalle, gerasalaisten alueelle, eräs demonien vallassa oleva mies syöksyi hautausmaalta juuri, kun Jeesus oli nousemassa maihin.
Mies asui hautakammioissa, ja hän oli niin vahva, että joka kerta kun hänet pantiin käsirautoihin ja kahleisiin, hän rikkoi käsiraudat, katkaisi kahleensa ja juoksi pakoon. Kukaan ei mahtanut hänelle mitään. Yötä päivää hän kuljeksi haudoilla tai autioilla vuorilla ja viilteli itseään terävillä kivillä.
Mies oli nähnyt Jeesuksen, kun tämä oli ollut vielä kaukana järven selällä, ja juoksi nyt häntä vastaan. Hän heittäytyi maahan Jeesuksen eteen.
Jeesus oli juuri käskemäisillään pahaa henkeä lähtemään miehestä, kun se parahti: »Mitä sinä aiot tehdä minulle, Jeesus, kaikkein korkeimman Jumalan Poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!»
»Mikä sinun nimesi on?» Jeesus kysyi, ja demoni vastasi: »Legioona, sillä meitä on monta tässä miehessä.»
Sitten pahat henget kerjäämällä kerjäsivät, ettei Jeesus lähettäisi niitä mihinkään kaukaiseen maahan.
Suuri sikalauma sattui olemaan tonkimassa läheisen kukkulan rinteellä. »Lähetä meidät noihin sikoihin», demonit pyysivät, ja Jeesus teki niin. Pahat henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin koko sikalauma syöksyi alas jyrkkää rinnettä ja hukkui järveen.
Sikopaimenet juoksivat pakoon läheisiin kaupunkeihin ja maaseudulle ja levittivät uutista tapahtuneesta. Kaikki kiirehtivät katsomaan, ja pian oli suuri joukko ihmisiä kerääntynyt sinne, missä Jeesus oli.
Mutta te sanotte, että on täysin oikein miehen olla huolehtimatta puutteessa elävistä vanhemmistaan ja selittää heille: ’Ikävä kyllä en nyt voi auttaa teitä, sillä annoin Jumalalle sen, mitä minulta olisi liiennyt teille.’ Näin te rikotte Jumalan lain suojellaksenne ihmisten tekemää perinnäissääntöä. Ja tämä on vain yksi monen monista esimerkeistä.»
Sitten Jeesus kutsui kansanjoukon luokseen kuuntelemaan. »Kuulkaa, te kaikki», hän sanoi, »ja koettakaa ymmärtää. Ei teidän sielunne siitä vahingoitu, mitä se syötte, vaan siitä, mitä te ajattelette ja sanotte!
»Kaikki, mitä hän tekee, on ihmeellistä»
Sitten Jeesus lähti Galileasta Tyyron ja Siidonin alueelle. Hän yritti pysytellä syrjässä, mutta se ei onnistunut. Kuten tavallista, uutinen hänen tulostaan levisi nopeasti.
Heti hänen luokseen tuli eräs nainen, jonka pieni tytär oli demonin vallassa. Nainen oli kuullut Jeesuksesta ja tuli nyt, polvistui hänen jalkojensa juureen ja kerjäsi Jeesusta vapauttamaan hänen lapsensa pahan hengen vallasta. (Nainen oli kreikkalainen, kotoisin Syyrian Foinikiasta – juutalaisten mielestä siis halveksittava pakana.)
Jeesus sanoi hänelle: »Ensiksi minun on autettava omaa perhettäni – juutalaisia. Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä koirille.»
Nainen vastasi: »Se on totta, herra. Mutta annetaanhan pöydän alla makaaville koiranpennuillekin lasten ruuantähteitä.»
»Tuo oli hyvä vastaus», Jeesus sanoi. »Mene nyt kotiin, sillä paha henki on lähtenyt lapsestasi.»
Kun nainen palasi kotiin, hänen pieni tyttönsä makasi rauhallisena vuoteessaan. Demoni oli lähtenyt hänestä.
Eräs mies ihmisjoukon keskeltä vastasi: »Opettaja, minä toin poikani sinun parannettavaksesi – hän ei pysty puhumaan, sillä hänessä on paha henki. Ja aina kun henki saa hänessä vallan, poika kaatuu maahan ja hänen suustaan tulee vaahtoa, hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Pyysin oppilaitasi karkottamaan pahan hengen, mutta he eivät pystyneet siihen.»
Jeesus sanoi oppilailleen: »Voi, miten vähän teillä on uskoa! Kuinka pitkään minun on vielä oltava teidän kanssanne, ennen kuin te uskotte? Miten kauan minun on kestettävä teitä? Tuokaa poika tänne!»
Poika tuotiin, mutta kun hän näki Jeesuksen, demoni kouristi häntä pahasti, ja hän kaatui maahan. Siinä hän vääntelehti suu vaahdossa.
»Kuinka kauan tämä on pojassa ollut?» Jeesus kysyi isältä.
»Siitä saakka, kun hän oli aivan pieni. Paha henki kaataa hänet usein tuleen tai veteen saadakseen hänet surmatuksi. Sääli meitä ja tee jotakin, jos voit!»
»Jos voin?» Jeesus sanoi. »Joka uskoo, voi tehdä mitä hyvänsä.»
Silloin isä huusi hätääntyneenä: »Uskonhan minä! Auta minua pääsemään epäuskostani.»
Kun Jeesus näki, että ihmisjoukko oli yhä kasvamassa, hän sanoi ankarasti demonille: »Kuurouden ja mykkyyden henki, tule ulos tästä lapsesta ja jätä hänet rauhaan!»
Paha henki huusi kauhealla äänellä, kouristi uudelleen poikaa ja lähti hänestä. Poika jäi lojumaan liikkumattomana. Kansanjoukko kohahti: »Hän kuoli.» Mutta Jeesus tarttui lasta kädestä ja auttoi hänet jaloilleen. Poika nousi ylös terveenä.
Lähdettyään sinä päivänä synagogasta Jeesus meni Simonin kotiin. Tämän anoppi oli hyvin sairaana kovassa kuumeessa. »Etkö voisi parantaa häntä!» kaikki pyysivät.
Jeesus seisoi sairaan vuoteen vieressä ja käski kuumetta lähtemään. Heti naisen ruumiinlämpö laski normaaliksi, ja hän nousi vuoteesta ja valmisti heille aterian.
Jeesuksen noustessa maihin hänen luokseen tuli eräs mies, joka oli pitkään ollut pahojen henkien vallassa. Hän oli asunut hautaluolissa kodittomana ja alastomana. Jeesuksen nähdessään mies parahti ja heittäytyi maahan hänen eteensä. »Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, korkeimman Jumalan Poika? Älä kiusaa minua!» mies huusi.
Jeesus oli juuri aikeissa käskeä demonia lähtemään miehestä. Paha henki oli pitänyt häntä täysin vallassaan, niin että hän oli murtanut kahleetkin, joihin hänet oli sidottu, ja juossut pakoon asumattomille seuduille. Jeesus kysyi demonilta: »Mikä on nimesi?» »Legioona», kuului vastaus, sillä miehessä oli paljon henkiä. Ne kerjäsivät, ettei Jeesus ajaisi niitä syvyyteen.
Suuri sikalauma oli laitumella läheisellä vuorenrinteellä, ja demonit pyysivät, että saisivat mennä sikoihin. Jeesus antoi niille luvan. Ne siirtyivät miehestä sikoihin, ja koko lauma ryntäsi äkkiä alas vuorenrinnettä, syöksyi kallion yli järveen ja hukkui. Sikalauman hoitajat juoksivat kaupunkiin ja kertoivat jo matkalla kaikille tapahtuneesta.
Ihmiset lähtivät paikalle nähdäkseen omin silmin, mitä oli tapahtunut. Demonien vallassa ollut mies istui nyt rauhallisena ja siistinä, vaatteet yllään, kuuntelemassa Jeesuksen puhetta. Pelko valtasi väkijoukot.
Tosiasia on, että jotkut teistä tässä seisovista eivät kuole, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan.»
Jeesus kirkkaudessaan
Kahdeksan päivää myöhemmin Jeesus lähti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa vuorelle rukoilemaan. Kun hän rukoili, hänen kasvonsa alkoivat säteillä ja vaatteensa tulivat häikäisevän valkoisiksi. Hänen viereensä ilmestyi kaksi miestä, Mooses ja Elia, jotka rupesivat keskustelemaan hänen kanssaan. Hekin säteilivät kirkkautta. Miehet puhuivat Jeesuksen kuolemasta, joka tapahtuisi Jerusalemissa Jumalan suunnitelman mukaan.
Pietari ja toiset kaksi olivat väsyneinä nukahtaneet. Nyt he säpsähtivät hereille ja näkivät Jeesuksen kaikessa loistossaan ja hänen vierellään seisovat miehet. Kun Mooses ja Elia olivat lähdössä, tokaisi hämmentynyt Pietari tajuamatta oikein mitä sanoi: »Opettaja, tämä on ihmeellistä! Rakennetaan tänne kolme majaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle!»
Eräs mies huusi väkijoukon keskeltä: »Opettaja, täällä on ainoa poikani. Paha henki hyökkää usein hänen kimppuunsa, niin että hän alkaa kirkua, häntä kouristaa ja vaahtoa valuu hänen suustaan. Se toistuu vähän väliä. Olen pyytänyt oppilaitasi ajamaan hengen pois, mutta he eivät pystyneet siihen.»
»Voi teitä jäykkäniskaisia ja epäuskoisia ihmisiä», Jeesus sanoi oppilailleen. »Miten kauan minun on kestettävä teitä? Tuo poika tänne!»
Kun poika oli tulossa, demoni iski hänet maahan, ja häntä alkoi pahasti kouristaa. Mutta Jeesus käski demonia lähtemään, paransi pojan ja ohjasi hänet takaisin isänsä luo.
Pelko ja kunnioitus valtasi ihmiset, kun he näkivät tämän osoituksen Jumalan voimasta.
Heidän hämmästellessään ihmeitä, joita Jeesus teki, tämä sanoi oppilailleen:
Kun Jeesus oli eräänä päivänä vapauttanut mykän miehen riivaajahengen vallasta, mies sai puhekykynsä takaisin. Väkijoukko oli kiihtynyt ja innoissaan,
Yksi heistä sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan pois.
Mutta Jeesus sanoi: »Älkää enää tehkö vastarintaa.» Ja hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.
Heidän lähdettyään Jeesus puhui ihmisille Johanneksesta. »Millainen oli se mies, jota te menitte katsomaan Juudean autiomaahan?» hän kysyi. »Heikko kuin ruohonkorsi, jonka jokainen tuulenpuuska saa taipumaan? Ja oliko hän hienoissa vaatteissa? Ei! Ne, jotka elävät ylellisyydessä, eivät viihdy autiomaassa, vaan palatsissa. Entä löysittekö profeetan? Kyllä, löysitte enemmänkin kuin profeetan! Raamattu puhuu juuri hänestä: ’Lähetän sanansaattajan edelläsi tekemään sinulle tietä.’ Johannes on ihmisistä suurin, mutta pieninkin Jumalan valtakunnan kansalainen on kuitenkin suurempi kuin hän.»
Kaikki, jotka kuulivat Johanneksen puhuvan – paatuneimmatkin – olivat Jumalan kanssa yhtä mieltä synneistään ja antoivat Johanneksen kastaa heidät. Vain fariseukset ja lainopettajat hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, ja kieltäytyivät Johanneksen kasteesta.