A paixão de Cristo
A paixão de Cristo é o ato de amor supremo da história. Jesus sofreu voluntariamente a cruz, carregando os pecados da humanidade para nos dar vida eterna.
O caminho da cruz
Jesus sabia o que o aguardava. Mesmo em agonia, submeteu-se à vontade do Pai e caminhou resolutamente para o Calvário.
Pea talu mei he ʻaho ko ia naʻe kamata fakahā ai ʻe Sisu ki heʻene kau ākonga, "ʻE ʻalu ia ki Selūsalema, pea ne kātaki ʻae ngaahi meʻa lahi ʻi he kau mātuʻa, mo e kau taulaʻeiki lahi, mo e kau tangata tohi, pea ʻe tāmateʻi ia, pea toe fokotuʻu ʻi hono ʻaho tolu."
Pea toki pehē ʻe ia kiate kinautolu, "ʻOku mamahi lahi ʻaupito, ʻo hangē ka mate, hoku laumālie: mou nofo pe ʻi heni, ke tau leʻo mo au."
Pea kuo ʻilo ia ʻi he tatau ʻoe tangata, naʻa ne fakamoʻulaloaʻi ia, pea talangofua ki he mate, ʻio, ʻae mate ʻi he ʻakau.
Pea ko e meʻa ʻi he maʻu ʻe he fānau ʻae kakano mo e toto, naʻe ʻai foki ʻe ia ʻae anga ko ia; koeʻuhi ke fakaʻauha ʻe ia ʻi he mate ʻaia naʻe ʻaʻana ʻae mālohi ʻoe mate, ko e tēvolo; Mo fakamoʻui ʻakinautolu naʻe moʻua pōpula ʻi he manavahē ki he mate, ʻi henau moʻui kotoa pē.
O sacrifício voluntário
Ninguém tirou a vida de Jesus — Ele a deu voluntariamente. Ele veio para servir e dar a sua vida em resgate por muitos.
Ko ia ʻoku ʻofa ai ʻa ʻeku Tamai kiate au, ko e meʻa ʻi heʻeku tuku hifo ʻeku moʻui, kau toe toʻo ia. ʻOku ʻikai ke toʻo ia ʻe ha taha ʻiate au, ka ʻoku ou tuku hifo ia ʻeau pe. ʻOku ou mafai ke tuku hifo ia, pea ʻoku ou mafai ke toe toʻo ia. Ko e fekau ni kuo u maʻu mei heʻeku Tamai."
He naʻe ʻikai ke haʻu ʻae Foha ʻoe tangata ke tauhia ia, ka ke tauhi, pea ke foaki ʻene moʻui ko e huhuʻi ʻoe tokolahi."
Pea kumi ʻe he kau taulaʻeiki lahi mo e kau fakamaau kotoa pē, ʻae fakamoʻoni kia Sisu, ke nau tāmateʻi ai ia; ka naʻe ʻikai maʻu.
Ka ʻoku fakahā ʻe he ʻOtua ʻene ʻofa kiate kitautolu ʻi he meʻa ni, lolotonga ko e kau angahala ʻakitautolu, ne pekia ʻa Kalaisi maʻatautolu.
He ko e meʻa ia kuo uiuiʻi ʻakimoutolu ki ai: he naʻe mamahi ʻa Kalaisi maʻamoutolu, pea kuo ne tuku mai ha faʻifaʻitakiʻanga kiate kimoutolu, ke mou topuvaʻe taha mo ia: ʻAia naʻe ʻikai ke ne fai ha angahala, pea naʻe ʻikai ʻilo ha kākā ʻi hono fofonga. ʻAia naʻe ʻikai ke toe manuki ʻi hono manukia ia; ʻi heʻene mamahi, naʻe ʻikai te ne fakamana; ka naʻa ne tuku ia kiate ia ʻoku fakamaau māʻoniʻoni: ʻAia naʻa ne fua tokotaha pe ʻi hono sino ʻoʻona ʻetau ngaahi hia ki he ʻakau, koeʻuhi ʻi he ʻetau tauʻatāina mei he angahala, ke tau moʻui ki he māʻoniʻoni: pea ko e meʻa ʻi hono ngaahi ta kuo ko mou moʻui.
ʻOku fehiʻanekina ia pea liʻaki ʻe he tangata;
ko e tangata ʻoe ngaahi mamahi,
pea maheni ai mo e loto mamahi:
pea hangē naʻa tau fufū hotau mata meiate ia;
kuo manuki ia,
pea naʻe ʻikai te tau tokanga kiate ia.
Ko e moʻoni kuo ne toʻo kiate ia ʻa ʻetau ngaahi vaivai,
ʻo ne fua ʻetau ngaahi mamahi:
ka naʻa tau mahalo kuo tautea mo taaʻi ia mei he ʻOtua,
pea mamahiʻia.
Ka naʻe lavea ia koeʻuhi ko ʻetau ngaahi angahala,
naʻe fakavolu ia koeʻuhi ko ʻetau ngaahi hia:
naʻe ʻiate ia ʻae tautea koeʻuhi ke tau fiemālie;
pea ʻi hono ngaahi tā ʻoku tau moʻui ai.