21 Näyttää siis siltä, etten pääse tästä mihinkään: aina kun tahdon tehdä oikein, teen kuitenkin sellaista, mikä on väärin. 22 Uusi minäni eläisi mielellään Jumalan tahdon mukaan, 23-25 mutta syvällä sisimmässäni jokin sotii hyvää aikomustani vastaan ja voittaa sen. Näin minussa asuva synti pitää minua kahleissaan. Haluaisin olla nöyrä Jumalan palvelija, mutta huomaankin yhä olevani synnin orja.

Tilanne on kestämätön: uusi minäni kehottaa minua elämään oikein, mutta vanha minä, joka elää sisimmässäni, rakastaa syntiä. Olen epätoivoinen – kuka vapauttaa minut tästä kuoleman kierteestä? Jumalan kiitos – Herramme Jeesus on jo tehnyt sen!*7:23,24,25 Tai: »tekee sen». Sananmukaisesti: »kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, Herramme, kautta».