1 O give praise to the Lord, for he is good: for his mercy is unchanging for ever.
2 Let those whose cause the Lord has taken up say so, his people whom he has taken out of the hands of their haters;
3 Making them come together out of all the lands, from the east and from the west, from the north and from the south.
4 They were wandering in the waste places; they saw no way to a resting-place.
5 Their souls became feeble for need of food and drink.
6 Then they sent up their cry to the Lord in their sorrow, and he gave them salvation out of all their troubles;
7 Guiding them in the right way, so that they might come into the town of their resting-place.
8 Let men give praise to the Lord for his mercy, and for the wonders which he does for the children of men!
9 He gives its desire to the unresting soul, so that it is full of good things.
10 Those who were in the dark, in the black night, in chains of sorrow and iron;
11 Because they went against the words of God, and gave no thought to the laws of the Most High:
12 So that he made their hearts weighted down with grief; they were falling, and had no helper.
13 Then they sent up their cry to the Lord in their sorrow, and he gave them salvation out of all their troubles.
14 He took them out of the dark and the black night, and all their chains were broken.
15 Let men give praise to the Lord for his mercy, and for the wonders which he does for the children of men!
16 The doors of brass are broken by his arm, and the bands of iron are cut in two.
17 Foolish men, because of their sins, and because of their wrongdoing, are troubled;
18 They are disgusted by all food, and they come near to the doors of death.
19 Then they send up their cry to the Lord in their sorrow, and he gives them salvation out of all their troubles.
20 He sent his word and made them well, and kept them safe from the underworld.
21 Let men give praise to the Lord for his mercy, and for the wonders which he does for the children of men!
22 Let them make offerings of praise, giving news of his works with cries of joy.
23 Those who go down to the sea in ships, who do business in the great waters;
24 They see the works of the Lord, and his wonders in the deep.
25 For at his word comes up the storm-wind, lifting high the waves.
26 The sailors go up to heaven, and down into the deep; their souls are wasted because of their trouble.
27 They are turned here and there, rolling like a man who is full of wine; and all their wisdom comes to nothing.
28 Then they send up their cry to the Lord in their sorrow, and he gives them salvation out of all their troubles.
29 He makes the storm into a calm, so that the waves are at peace.
30 Then they are glad, because the sea is quiet, and he takes them to the harbour of their desire.
31 Let men give praise to the Lord for his mercy, and for the wonders which he does for the children of men!
32 Let them give glory to him in the meeting of the people, and praise among the chiefs.
33 He makes rivers into waste places, and springs of water into a dry land;
34 He makes a fertile country into a salt waste, because of the sins of those who are living there.
35 He makes a waste land into a place of water, and a dry land into water-springs.
36 And there he gives the poor a resting-place, so that they may make themselves a town;
37 And put seed in the fields and make vine-gardens, to give them fruit.
38 He gives them his blessing so that they are increased greatly, and their cattle do not become less.
39 And when they are made low, and crushed by trouble and sorrow,
40 He puts an end to the pride of kings, and sends them wandering in the waste lands where there is no way.
41 But he puts the poor man on high from his troubles, and gives him families like a flock.
42 The upright see it and are glad: the mouth of the sinner is stopped.
43 Let the wise give thought to these things, and see the mercies of the Lord.
1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.
4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.
6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.
7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.
12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.
17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.
19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.
26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.
28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.
35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.
38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.
42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.