1 And it came to pass when mankind began to multiply on the earth, and daughters were born to them,

2 that the sons of God saw the daughters of men that they were fair, and took themselves wives of all that they chose.

3 And Jehovah said, My Spirit shall not always plead with Man; for he indeed is flesh; but his days shall be a hundred and twenty years.

4 In those days were the giants on the earth, and also afterwards, when the sons of God had come in to the daughters of men, and they had borne {children} to them; these were the heroes, who of old were men of renown.

5 And Jehovah saw that the wickedness of Man was great on the earth, and every imagination of the thoughts of his heart only evil continually.

6 And Jehovah repented that he had made Man on the earth, and it grieved him in his heart.

7 And Jehovah said, I will destroy Man, whom I have created, from the earth-from man to cattle, to creeping things, and to fowl of the heavens; for I repent that I have made them.

8 But Noah found favour in the eyes of Jehovah.

9 This is the history of Noah. Noah was a just man, perfect amongst his generations: Noah walked with God.

1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,

2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.

4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.

5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,

6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.

8 Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.

9 Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.