4. Mooseksen kirja 21

Aradin kuningas voitetaan. Vaskikäärme. Israelilaiset valloittavat Jordanin itäpuolella amorilaisten alueen ja Baasanin.

1 *4. Moos. 33:40Mutta kun Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Etelämaassa, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, ryhtyi hän sotimaan Israelia vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi. 2 Silloin Israel teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos sinä annat tämän kansan minun käsiini, niin minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi". 3 Ja Herra kuuli, mitä Israel lausui, ja jätti kanaanilaiset hänen käsiinsä. Niin Israel vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. Ja sen paikan nimeksi pantiin Horma*Nimi muistuttaa hebrealaista sanaa herem, tuhon omaksi vihitty..

4 Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. 5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan." 6 *1. Kor. 10:9Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. 7 Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta. 8 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". 9 *2. Kun. 18:4; Joh. 3:14Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

10 Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Oobotiin. 11 Ja he lähtivät liikkeelle Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin siinä erämaassa, joka on Mooabista itään, auringon nousun puolella. 12 Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Seredin laaksoon. 13 *Tuom. 11:18Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät erämaahan tuolle puolelle Arnon-jokea, joka lähtee amorilaisten alueelta; sillä Arnon on Mooabin rajana Mooabin ja amorilaisten maan välillä. 14 Sentähden sanotaan "Herran sotien kirjassa":

"Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot

15 ja laaksojen rinteet,

jotka ulottuvat Aarin tienoille

ja kallistuvat Mooabin rajaan".

16 Ja sieltä he kulkivat Beeriin. Se oli se kaivo, josta Herra oli sanonut Moosekselle: "Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä". 17 Silloin lauloi Israel tämän laulun:

"Kuohu, kaivo! — laulakaa sille laulu —

18 kaivo, jonka ruhtinaat kaivoivat,

kansan parhaat koversivat

valtikallaan, sauvoillansa!"

Ja siitä erämaasta he kulkivat Mattanaan 19 ja Mattanasta Nahalieliin ja Nahalielista Baamotiin 20 ja Baamotista siihen laaksoon, joka on Mooabin maassa, Pisgan huipun juurella, joka kohoaa yli erämaan.

21 *5. Moos. 2:26; Tuom. 11:19Ja Israel lähetti sanansaattajat Siihonin, amorilaisten kuninkaan, tykö sanomaan: 22 "Salli minun kulkea maasi läpi. Me emme poikkea pelloille emmekä viinitarhoihin emmekä juo vettä kaivoista. Valtatietä me kuljemme, kunnes olemme päässeet sinun alueesi läpi." 23 Mutta Siihon ei sallinut Israelin kulkea alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä ja lähti Israelia vastaan erämaahan. Ja kun hän oli tullut Jahaaseen, ryhtyi hän taisteluun Israelia vastaan. 24 *5. Moos. 29:7; Ps. 135:10; Ps. 136:18; Aam. 2:9Mutta Israel voitti hänet miekan terällä ja valloitti hänen maansa Arnonista Jabbokiin, aina ammonilaisten maahan asti, sillä ammonilaisten raja oli varustettu. 25 Ja Israel valtasi sieltä kaikki kaupungit; ja Israel asettui kaikkiin amorilaisten kaupunkeihin, Hesboniin ja kaikkiin sen tytärkaupunkeihin. 26 Sillä Hesbon oli amorilaisten kuninkaan Siihonin kaupunki; hän oli näet käynyt sotaa entistä Mooabin kuningasta vastaan sekä vallannut häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti. 27 Sentähden runosepät sanovat:

"Tulkaa Hesboniin!

Rakennettakoon ja varustettakoon Siihonin kaupunki.

28 *Jer. 48:45Sillä tuli lähti Hesbonista,

liekki Siihonin kaupungista;

se kulutti Aar-Mooabin,

Arnonin kukkulain valtiaat.

29 Voi sinua, Mooab!

Sinä hukuit, Kemoksen kansa!

Poikiensa hän salli tulla pakolaisiksi,

tytärtensä amorilaisten kuninkaan Siihonin vangeiksi.

30 Me ammuimme heidät,

Hesbon kukistui Diibonia myöten;

me hävitimme Noofahiin asti,

aina Meedebaan saakka."

31 Niin Israel asettui amorilaisten maahan.

32 Ja Mooses lähetti vakoilemaan Jaeseria, ja he valloittivat sen tytärkaupungit; ja hän karkoitti amorilaiset, jotka siellä olivat. 33 *5. Moos. 3:1; 5. Moos. 29:7Sitten he kääntyivät toisaalle ja kulkivat Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, Edreihin taistelemaan. 34 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käteesi hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa. Ja tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa." 35 Ja he voittivat hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa.

1 And when king Arad the Canaanite, which dwelt in the south, heard tell that Israel came by the way of the spies; then he fought against Israel, and took some of them prisoners. 2 And Israel vowed a vow unto the LORD, and said, If thou wilt indeed deliver this people into my hand, then I will utterly destroy their cities. 3 And the LORD hearkened to the voice of Israel, and delivered up the Canaanites; and they utterly destroyed them and their cities: and he called the name of the place Hormah.*21.3 Hormah: that is, Utter destruction

4 And they journeyed from mount Hor by the way of the Red sea, to compass the land of Edom: and the soul of the people was much discouraged because of the way.*21.4 discouraged: or, grieved: Heb. shortened 5 And the people spake against God, and against Moses, Wherefore have ye brought us up out of Egypt to die in the wilderness? for there is no bread, neither is there any water; and our soul loatheth this light bread. 6 And the LORD sent fiery serpents among the people, and they bit the people; and much people of Israel died.

7 Therefore the people came to Moses, and said, We have sinned, for we have spoken against the LORD, and against thee; pray unto the LORD, that he take away the serpents from us. And Moses prayed for the people. 8 And the LORD said unto Moses, Make thee a fiery serpent, and set it upon a pole: and it shall come to pass, that every one that is bitten, when he looketh upon it, shall live. 9 And Moses made a serpent of brass, and put it upon a pole, and it came to pass, that if a serpent had bitten any man, when he beheld the serpent of brass, he lived.

10 And the children of Israel set forward, and pitched in Oboth. 11 And they journeyed from Oboth, and pitched at Ije-abarim, in the wilderness which is before Moab, toward the sunrising.*21.11 Ije-abarim: or, heaps of Abarim

12 From thence they removed, and pitched in the valley of Zared. 13 From thence they removed, and pitched on the other side of Arnon, which is in the wilderness that cometh out of the coasts of the Amorites: for Arnon is the border of Moab, between Moab and the Amorites. 14 Wherefore it is said in the book of the wars of the LORD, What he did in the Red sea, and in the brooks of Arnon,*21.14 What…: or, Vaheb in Suphah 15 And at the stream of the brooks that goeth down to the dwelling of Ar, and lieth upon the border of Moab.*21.15 lieth: Heb. leaneth 16 And from thence they went to Beer: that is the well whereof the LORD spake unto Moses, Gather the people together, and I will give them water.

17 Then Israel sang this song, Spring up, O well; sing ye unto it:*21.17 Spring…: Heb. Ascend*21.17 sing: or, answer 18 The princes digged the well, the nobles of the people digged it, by the direction of the lawgiver, with their staves. And from the wilderness they went to Mattanah: 19 And from Mattanah to Nahaliel: and from Nahaliel to Bamoth: 20 And from Bamoth in the valley, that is in the country of Moab, to the top of Pisgah, which looketh toward Jeshimon.*21.20 country: Heb. field*21.20 Pisgah: or, the hill*21.20 Jeshimon: or, the wilderness

21 And Israel sent messengers unto Sihon king of the Amorites, saying, 22 Let me pass through thy land: we will not turn into the fields, or into the vineyards; we will not drink of the waters of the well: but we will go along by the king’s high way, until we be past thy borders. 23 And Sihon would not suffer Israel to pass through his border: but Sihon gathered all his people together, and went out against Israel into the wilderness: and he came to Jahaz, and fought against Israel. 24 And Israel smote him with the edge of the sword, and possessed his land from Arnon unto Jabbok, even unto the children of Ammon: for the border of the children of Ammon was strong. 25 And Israel took all these cities: and Israel dwelt in all the cities of the Amorites, in Heshbon, and in all the villages thereof.*21.25 villages: Heb. daughters 26 For Heshbon was the city of Sihon the king of the Amorites, who had fought against the former king of Moab, and taken all his land out of his hand, even unto Arnon. 27 Wherefore they that speak in proverbs say, Come into Heshbon, let the city of Sihon be built and prepared: 28 For there is a fire gone out of Heshbon, a flame from the city of Sihon: it hath consumed Ar of Moab, and the lords of the high places of Arnon. 29 Woe to thee, Moab! thou art undone, O people of Chemosh: he hath given his sons that escaped, and his daughters, into captivity unto Sihon king of the Amorites. 30 We have shot at them; Heshbon is perished even unto Dibon, and we have laid them waste even unto Nophah, which reacheth unto Medeba.

31 Thus Israel dwelt in the land of the Amorites. 32 And Moses sent to spy out Jaazer, and they took the villages thereof, and drove out the Amorites that were there.

33 And they turned and went up by the way of Bashan: and Og the king of Bashan went out against them, he, and all his people, to the battle at Edrei. 34 And the LORD said unto Moses, Fear him not: for I have delivered him into thy hand, and all his people, and his land; and thou shalt do to him as thou didst unto Sihon king of the Amorites, which dwelt at Heshbon. 35 So they smote him, and his sons, and all his people, until there was none left him alive: and they possessed his land.