Psalmit 22

Vanhurskaan kärsimys ja korotus.

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

2 *Ps. 10:1; Matt. 27:46; Mark. 15:34Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Miksi olet kaukana, et auta minua,

et kuule valitukseni sanoja?

3 *Job 30:20; Ps. 88:2Jumalani, minä huudan päivällä,

mutta sinä et vastaa,

ja yöllä, enkä voi vaieta.

4 *Ps. 77:14Ja kuitenkin sinä olet Pyhä,

jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

5 Meidän isämme luottivat sinuun,

he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

6 *2. Moos. 3:7; Tuom. 3:9; Tuom. 6:6; Ps. 107:6He huusivat sinua ja pelastuivat;

he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7 *Jes. 52:14; Jes. 53:3Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten pilkka ja kansan hylky.

8 *Ps. 109:25; Matt. 27:39; Mark. 15:29; Luuk. 23:35Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua,

levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

9 *Matt. 27:43"Jätä asiasi Herran haltuun.

Hän vapahtakoon hänet,

hän pelastakoon hänet,

koska on häneen mielistynyt."

10 *Ps. 71:6Sinähän vedit minut äitini kohdusta,

sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

11 sinun huomaasi minä olen jätetty

syntymästäni saakka,

sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

12 *Ps. 35:22Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä,

eikä auttajaa ole.

13 Minua saartavat väkevät sonnit,

Baasanin härät piirittävät minut,

14 avaavat kitansa minua vastaan,

niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

15 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu;

kaikki minun luuni ovat irti toisistansa;

minun sydämeni on niinkuin vaha,

se on sulanut minun rinnassani.

16 *Ps. 38:11Minun voimani on kuivettunut

kuin saviastian siru,

ja kieleni tarttuu suuni lakeen,

ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

17 *Matt. 27:31; Mark. 15:20; Luuk. 23:33; Joh. 19:18; Ap. t. 2:23Sillä koirat minua piirittävät,

pahain parvi saartaa minut,

minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

18 Minä voin lukea kaikki luuni;

he katselevat minua ilkkuen;

19 *Matt. 27:35; Mark. 15:24; Luuk. 23:34; Joh. 19:23he jakavat keskenänsä minun vaatteeni

ja heittävät minun puvustani arpaa.

20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana,

sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

21 *Ps. 35:17Vapahda minun sieluni miekasta,

minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22 Pelasta minut jalopeuran kidasta,

villihärkäin sarvista —

vastaa minulle.

23 *Ps. 26:12; Hebr. 2:12Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä.

Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen,

kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

25 *Ps. 9:13Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä,

ei katso sitä ylen,

eikä kätke häneltä kasvojansa,

vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

26 *Ps. 35:18; Ps. 40:10; Ps. 66:13; Ps. 116:14Sinusta on minun ylistyslauluni

suuressa seurakunnassa;

minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

27 *Ps. 69:33; Jes. 65:13; Matt. 5:5Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi;

ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä.

Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

28 *Ps. 2:8; Ps. 72:11Kaikki maan ääret muistavat tämän

ja palajavat Herran tykö;

kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

29 *Ps. 47:9; Ps. 96:10; Obad. v. 21; Miika 5:2sillä Herran on kuninkuus,

ja hän on hallitseva pakanoita.

30 *1. Sam. 2:8Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat;

hänen edessään polvistuvat kaikki,

jotka mullan alle astuvat

eivätkä voi elossa pysyä.

31 *Ps. 102:19; Jes. 53:10Jälkeentulevaiset palvelevat häntä,

tuleville polville kerrotaan Herrasta.

32 *Jer. 23:6He tulevat ja julistavat

vastedes syntyvälle kansalle

hänen vanhurskauttaan,

että hän on tämän tehnyt.

To the chief Musician upon Aijeleth Shahar, A Psalm of David.

1 My God, my God, why hast thou forsaken me? why art thou so far from helping me, and from the words of my roaring?*22.1 Aijeleth…: or, the hind of the morning*22.1 helping…: Heb. my salvation

2 O my God, I cry in the daytime, but thou hearest not; and in the night season, and am not silent.*22.2 am…: Heb. there is no silence to me

3 But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel.

4 Our fathers trusted in thee: they trusted, and thou didst deliver them.

5 They cried unto thee, and were delivered: they trusted in thee, and were not confounded.

6 But I am a worm, and no man; a reproach of men, and despised of the people.

7 All they that see me laugh me to scorn: they shoot out the lip, they shake the head, saying,*22.7 shoot…: Heb. open

8 He trusted on the LORD that he would deliver him: let him deliver him, seeing he delighted in him.*22.8 He trusted…: Heb. He rolled himself on*22.8 seeing…: or, if he delight in

9 But thou art he that took me out of the womb: thou didst make me hope when I was upon my mother’s breasts.*22.9 didst…: or, kept me in safety

10 I was cast upon thee from the womb: thou art my God from my mother’s belly.

11 Be not far from me; for trouble is near; for there is none to help.*22.11 none…: Heb. not a helper

12 Many bulls have compassed me: strong bulls of Bashan have beset me round.

13 They gaped upon me with their mouths, as a ravening and a roaring lion.*22.13 gaped…: Heb. opened their mouths against me

14 I am poured out like water, and all my bones are out of joint: my heart is like wax; it is melted in the midst of my bowels.*22.14 out of…: or, sundered

15 My strength is dried up like a potsherd; and my tongue cleaveth to my jaws; and thou hast brought me into the dust of death.

16 For dogs have compassed me: the assembly of the wicked have inclosed me: they pierced my hands and my feet.

17 I may tell all my bones: they look and stare upon me.

18 They part my garments among them, and cast lots upon my vesture.

19 But be not thou far from me, O LORD: O my strength, haste thee to help me.

20 Deliver my soul from the sword; my darling from the power of the dog.*22.20 my darling: Heb. my only one*22.20 power: Heb. hand

21 Save me from the lion’s mouth: for thou hast heard me from the horns of the unicorns.

22 I will declare thy name unto my brethren: in the midst of the congregation will I praise thee.

23 Ye that fear the LORD, praise him; all ye the seed of Jacob, glorify him; and fear him, all ye the seed of Israel.

24 For he hath not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; neither hath he hid his face from him; but when he cried unto him, he heard.

25 My praise shall be of thee in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.

26 The meek shall eat and be satisfied: they shall praise the LORD that seek him: your heart shall live for ever.

27 All the ends of the world shall remember and turn unto the LORD: and all the kindreds of the nations shall worship before thee.

28 For the kingdom is the LORD’s: and he is the governor among the nations.

29 All they that be fat upon earth shall eat and worship: all they that go down to the dust shall bow before him: and none can keep alive his own soul.

30 A seed shall serve him; it shall be accounted to the Lord for a generation.

31 They shall come, and shall declare his righteousness unto a people that shall be born, that he hath done this.