FB38 · Kirkkoraamattu 1933/38
Rukous, että Herra pelastaisi sorretut röyhkeistä jumalattomista.
1 Valit. 3:56Miksi, Herra, seisot niin kaukana,
miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 Ps. 37:12Jumalattomien ylpeyden tähden
kurja kärsii,
takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,
ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 Job 21:14; Ps. 14:1Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".
"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 Hes. 12:27Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.
Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;
kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,
en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 Room. 3:14Hänen suunsa on täynnä
kirousta, petosta, sortoa;
tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,
hän murhaa salaa syyttömän.
Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 Ps. 17:12; Ps. 37:32; Jer. 5:26Kätkössään hän väijyy,
niinkuin leijona pensaikossa,
hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;
hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,
ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 Job 22:13; Ps. 73:11; Ps. 94:7Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,
hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!
Älä unhota kurjia.
13 Hes. 8:12Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?
Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 Ps. 68:6Sinä olet sen nähnyt,
sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,
ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;
sinulle onneton uskoo asiansa,
sinä olet orpojen auttaja.
15 Ps. 37:10,36; Ps. 104:35Murskaa jumalattoman käsivarsi
ja kosta pahan jumalattomuus,
niin ettei häntä enää löydetä.
16 Ps. 29:10; Ps. 93:1; Ps. 146:10; Jer. 10:10Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;
hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,
sinä vahvistat heidän sydämensä,
sinä teroitat korvasi,
18 5. Moos. 10:18; Jes. 2:22auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,
ettei ihminen, joka maasta on,
enää saisi kauhua aikaan.
RV · Reina Valera 1909
1 ¿POR qué estás lejos, oh Jehová,
Y te escondes en el tiempo de la tribulación?
2 Con arrogancia el malo persigue al pobre:
10.2 Sal. 7.13,15. Serán cogidos en los artificios que han ideado.
3 Por cuanto se alaba el malo del deseo de su alma,
Y bendice al codicioso ó quien Jehová aborrece.
4 El malo, por la altivez de su rostro, no busca á Dios:
10.4 Sal. 14.1 y 53.1. No hay Dios en todos sus pensamientos.
5 Sus caminos son viciosos en todo tiempo:
10.5 Is. 26.11. Tus juicios los tiene muy lejos de su vista:
Echa bocanadas en orden a todos sus enemigos.
1 de los malvados.
2 David confía en Dios.
6 Dice en su corazón: 10.6 Sal. 15.5.No seré movido en ningún tiempo,
Ni jamás me alcanzará el infortunio.
7 10.7 Ro. 3.14. Llena está su boca de maldición, y de engaños y fraude:
Debajo de su lengua, vejación y maldad.
8 Está en las guaridas de las aldeas:
10.8 Hab. 3.14. En los escondrijos mata al inocente:
Sus ojos están acechando al pobre.
9 10.9 Sal. 17.12. Mi. 7.2. Acecha en oculto, como el león desde su cama:
Acecha para arrebatar al pobre:
Arrebata al pobre trayéndolo á su red.
10 Encógese, agáchase,
Y caen en sus fuerzas muchos desdichados.
11 Dice en su corazón: Dios está olvidado,
10.11 Sal. 94.7. Ha encubierto su rostro; nunca lo verá.
12 Levántate, oh Jehová Dios, 10.12 Mi. 5.9.alza tu mano,
No te olvides de los pobres.
13 ¿Por qué irrita el malo á Dios?
En su corazón ha dicho que no lo 10.13 Sal. 9.12.inquirirás.
14 Tú lo tienes visto: porque tú miras el trabajo, y la vejación, para vengar le por tu mano:
10.14 2 Ti. 1.12. 1 P. 4.19. A ti se acoge el pobre,
10.14 Sal. 68.5. Os. 14.3. Tú eres el amparo del huérfano.
15 10.15 Sal. 37.17. Quebranta el brazo del malo:
Del maligno buscarás su maldad, hasta que ninguna halles.
16 Jehová, 10.16 Sal. 29.10. Jer. 10.10. Lm. 5.19.Rey eterno y perpetuo:
De su tierra fueron destruídas las gentes.
17 El deseo de los humildes oíste, oh Jehová:
Tú dispones su corazón, y haces atento tu oído;
18 Para 10.18 Is. 11.4.juzgar al huérfano y al pobre,
A fin de que no vuelva más á hacer violencia el hombre de la tierra.