1 *1. Sam. 13:14; 1. Sam. 15:23,28; 2. Sam. 5:10Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä tuli pitkälliseksi. Mutta Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku heikontui heikontumistaan.

2 *1. Sam. 25:43; 1. Aik. 3:1Ja Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam. 3 *1. Sam. 25:42; 1. Sam. 27:3; 1. Kun. 1:5Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo; kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika. 4 Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika. 5 Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

6 Niin kauan kuin oli sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä, piti Abner voimakkaasti Saulin suvun puolta. 7 *2. Sam. 21:8Saulilla oli ollut sivuvaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Ja Iisboset sanoi Abnerille: "Miksi olet mennyt minun isäni sivuvaimon tykö?" 8 Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja sanoi: "Olenko minä koiranpää, Juudasta kotoisin? Kun minä nytkin osoitan laupeutta isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, niin sinä kuitenkin nyt syytät minua rikoksen teosta naiselle. 9 Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos minä en tee Daavidille, niinkuin Herra on hänelle vannonut: 10 *Tuom. 20:1; 1. Sam. 3:20minä otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan, Daanista aina Beersebaan asti." 11 Eikä hän enää voinut vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi häntä.

12 Mutta Abner lähetti paikalla sanansaattajat Daavidin luo sanomaan: "Kenenkä on maa?" ja vielä näin: "Tee liitto minun kanssani; ja katso, minun käteni on oleva sinun kanssasi ja on kääntävä koko Israelin sinun puolellesi". 13 Hän vastasi: "Hyvä, minä teen liiton sinun kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu minun kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet astuaksesi minun kasvojeni eteen." 14 *1. Sam. 18:25Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Iisbosetin, Saulin pojan, luo sanomaan: "Anna minulle vaimoni Miikal, jonka minä olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla". 15 *1. Sam. 25:44Iisboset lähetti ottamaan hänet hänen mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta. 16 Ja hänen miehensä lähti hänen mukanaan ja seurasi häntä aina Bahurimiin asti, itkien lakkaamatta. Niin Abner sanoi hänelle: "Mene tiehesi, palaja takaisin". Ja hän palasi takaisin.

17 Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa sanoen: "Jo kauan olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne. 18 Niin pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: 'Palvelijani Daavidin kädellä minä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien heidän vihollistensa käsistä'." 19 *1. Aik. 12:29Abner puhui tämän myös benjaminilaisille, ja Abner meni ja puhui Daavidillekin Hebronissa, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat. 20 Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin, mukanaan kaksikymmentä miestä, laittoi Daavid pidot Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan. 21 Ja Abner sanoi Daavidille: "Minä nousen ja menen kokoamaan kaiken Israelin herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton sinun kanssasi ja sinä saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat". Niin Daavid päästi Abnerin menemään, ja hän lähti rauhassa.

22 Katso, silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista; mutta Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään, ja hän oli lähtenyt rauhassa. 23 Kun Jooab ja kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, tulivat, kerrottiin Jooabille: "Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja hän päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa". 24 Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä olet tehnyt? Katso, Abner tuli sinun luoksesi; miksi päästit hänet menemään menojansa? 25 Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika, tuli pettämään sinua ja urkkimaan lähtöäsi ja tuloasi ja kaikkea, mitä teet?" 26 Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin jälkeen, ja he palauttivat hänet takaisin Boor-Siirasta; eikä Daavid tiennyt siitä mitään. 27 *2. Sam. 2:23; 2. Sam. 20:10; 1. Kun. 2:5Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli — hänen veljensä Asaelin veren kostoksi. 28 Kun Daavid sitten sai sen kuulla, sanoi hän: "Abnerin, Neerin pojan, vereen olen viaton minä ja minun kuninkuuteni Herran edessä iankaikkisesti. 29 *3. Moos. 15:2; 1. Kun. 2:5,28Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle, älköötkä Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai pitalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olijat." 30 Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, sentähden että tämä oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.

31 Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: "Reväiskää vaatteenne ja kääriytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille". Ja kuningas Daavid kulki paarien perässä. 32 Ja he hautasivat Abnerin Hebroniin; ja kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin haudalla, ja kaikki kansa itki. 33 *2. Sam. 1:17Ja kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi:

"Pitikö Abnerin kuolla, niinkuin kuolee houkka?

34 Eivät olleet sinun kätesi sidotut

eivätkä jalkasi vaskikahleisiin pannut.

Sinä kaaduit,

niinkuin kaadutaan vilpillisten käden kautta."

Niin kaikki kansa itki häntä vielä enemmän.

35 Ja kaikki kansa tuli, kun vielä oli päivä, vaatimaan, että Daavid söisi jotakin; mutta Daavid vannoi ja sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos minä maistan leipää tai muuta, ennenkuin aurinko laskee". 36 Kun kaikki kansa sai kuulla sen, miellytti se heitä, samoinkuin kaikki muu, mitä kuningas teki, oli kaikelle kansalle mieleen. 37 Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta. 38 Ja kuningas sanoi palvelijoilleen: "Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa? 39 *Ps. 62:13; Ps. 125:5Mutta minä olen vielä heikko, vaikka olen voideltu kuninkaaksi, ja nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaiset minun hillitä. Herra maksakoon sille, joka tekee pahaa, hänen pahuutensa mukaan."

1 Now there was long war between Saul’s house and David’s house. David grew stronger and stronger, but Saul’s house grew weaker and weaker. 2 Sons were born to David in Hebron. His firstborn was Amnon, of Ahinoam the Jezreelitess; 3 and his second, Chileab, of Abigail the wife of Nabal the Carmelite; and the third, Absalom the son of Maacah the daughter of Talmai king of Geshur; 4 and the fourth, Adonijah the son of Haggith; and the fifth, Shephatiah the son of Abital; 5 and the sixth, Ithream, of Eglah, David’s wife. These were born to David in Hebron.

6 While there was war between Saul’s house and David’s house, Abner made himself strong in Saul’s house. 7 Now Saul had a concubine, whose name was Rizpah, the daughter of Aiah; and Ishbosheth said to Abner, "Why have you gone in to my father’s concubine?"

8 Then Abner was very angry about Ishbosheth’s words, and said, "Am I a dog’s head that belongs to Judah? Today I show kindness to your father Saul’s house, to his brothers, and to his friends, and have not delivered you into the hand of David; and yet you charge me today with a fault concerning this woman! 9 God do so to Abner, and more also, if, as Yahweh has sworn to David, I don’t do even so to him: 10 to transfer the kingdom from Saul’s house, and to set up David’s throne over Israel and over Judah, from Dan even to Beersheba."

11 He could not answer Abner another word, because he was afraid of him.

12 Abner sent messengers to David on his behalf, saying, "Whose is the land?" and saying, "Make your alliance with me, and behold, my hand will be with you to bring all Israel around to you."

13 David said, "Good. I will make a treaty with you, but one thing I require of you. That is, you will not see my face unless you first bring Michal, Saul’s daughter, when you come to see my face." 14 David sent messengers to Ishbosheth, Saul’s son, saying, "Deliver me my wife Michal, whom I was given to marry for one hundred foreskins of the Philistines."

15 Ishbosheth sent and took her from her husband, Paltiel the son of Laish. 16 Her husband went with her, weeping as he went, and followed her to Bahurim. Then Abner said to him, "Go! Return!" and he returned.

17 Abner had communication with the elders of Israel, saying, "In times past, you sought for David to be king over you. 18 Now then do it! For Yahweh has spoken of David, saying, ‘By the hand of my servant David, I will save my people Israel out of the hand of the Philistines, and out of the hand of all their enemies.’"

19 Abner also spoke in the ears of Benjamin; and Abner went also to speak in the ears of David in Hebron all that seemed good to Israel and to the whole house of Benjamin. 20 So Abner came to David to Hebron, and twenty men with him. David made Abner and the men who were with him a feast. 21 Abner said to David, "I will arise and go, and will gather all Israel to my lord the king, that they may make a covenant with you, and that you may reign over all that your soul desires." David sent Abner away; and he went in peace.

22 Behold, David’s servants and Joab came from a raid and brought in a great plunder with them; but Abner was not with David in Hebron, for he had sent him away, and he had gone in peace. 23 When Joab and all the army who was with him had come, they told Joab, "Abner the son of Ner came to the king, and he has sent him away, and he has gone in peace."

24 Then Joab came to the king and said, "What have you done? Behold, Abner came to you. Why is it that you have sent him away, and he is already gone? 25 You know Abner the son of Ner. He came to deceive you, and to know your going out and your coming in, and to know all that you do."

26 When Joab had come out from David, he sent messengers after Abner, and they brought him back from the well of Sirah; but David didn’t know it. 27 When Abner had returned to Hebron, Joab took him aside into the middle of the gate to speak with him quietly, and struck him there in the body, so that he died for the blood of Asahel his brother. 28 Afterward, when David heard it, he said, "I and my kingdom are guiltless before Yahweh forever of the blood of Abner the son of Ner. 29 Let it fall on the head of Joab and on all his father’s house. Let there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who leans on a staff, or who falls by the sword, or who lacks bread." 30 So Joab and Abishai his brother killed Abner, because he had killed their brother Asahel at Gibeon in the battle.

31 David said to Joab and to all the people who were with him, "Tear your clothes, and clothe yourselves with sackcloth, and mourn in front of Abner." King David followed the bier. 32 They buried Abner in Hebron; and the king lifted up his voice and wept at Abner’s grave; and all the people wept. 33 The king lamented for Abner, and said, "Should Abner die as a fool dies? 34 Your hands weren’t bound, and your feet weren’t put into fetters. As a man falls before the children of iniquity, so you fell."

All the people wept again over him. 35 All the people came to urge David to eat bread while it was yet day; but David swore, saying, "God do so to me, and more also, if I taste bread or anything else, until the sun goes down."

36 All the people took notice of it, and it pleased them, as whatever the king did pleased all the people. 37 So all the people and all Israel understood that day that it was not of the king to kill Abner the son of Ner. 38 The king said to his servants, "Don’t you know that a prince and a great man has fallen today in Israel? 39 I am weak today, though anointed king. These men, the sons of Zeruiah are too hard for me. May Yahweh reward the evildoer according to his wickedness."