1 Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?" 2 Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siiba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on". 3 *1. Sam. 20:14; 2. Sam. 4:4Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan". 4 *2. Sam. 17:27Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa". 5 Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista. 6 Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin tykö, lankesi hän kasvoillensa ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi". 7 Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni". 8 *1. Sam. 24:15; 2. Kun. 8:13Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?"

9 Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, minä annan sinun herrasi pojalle. 10 *2. Sam. 19:17Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että sinun herrasi pojalla olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni." Ja Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa. 11 Siiba sanoi kuninkaalle: "Aivan niinkuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä". — "Niin, Mefiboset on syövä minun pöydässäni, niinkuin hän olisi kuninkaan poikia."

12 Ja Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Ja koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita. 13 Ja Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.

1 David said, "Is there yet any who is left of Saul’s house, that I may show him kindness for Jonathan’s sake?" 2 There was of Saul’s house a servant whose name was Ziba, and they called him to David; and the king said to him, "Are you Ziba?"

He said, "I am your servant."

3 The king said, "Is there not yet any of Saul’s house, that I may show the kindness of God to him?"

Ziba said to the king, "Jonathan still has a son, who is lame in his feet."

4 The king said to him, "Where is he?"

Ziba said to the king, "Behold, he is in the house of Machir the son of Ammiel, in Lo Debar."

5 Then King David sent and brought him out of the house of Machir the son of Ammiel, from Lo Debar. 6 Mephibosheth, the son of Jonathan, the son of Saul, came to David, fell on his face, and showed respect. David said, "Mephibosheth?"

He answered, "Behold, your servant!"

7 David said to him, "Don’t be afraid, for I will surely show you kindness for Jonathan your father’s sake, and will restore to you all the land of Saul your father. You will eat bread at my table continually."

8 He bowed down, and said, "What is your servant, that you should look at such a dead dog as I am?"

9 Then the king called to Ziba, Saul’s servant, and said to him, "All that belonged to Saul and to all his house I have given to your master’s son. 10 Till the land for him—you, your sons, and your servants. Bring in the harvest, that your master’s son may have bread to eat; but Mephibosheth your master’s son will always eat bread at my table."

Now Ziba had fifteen sons and twenty servants. 11 Then Ziba said to the king, "According to all that my lord the king commands his servant, so your servant will do." So Mephibosheth ate at the king’s table like one of the king’s sons. 12 Mephibosheth had a young son, whose name was Mica. All who lived in Ziba’s house were servants to Mephibosheth. 13 So Mephibosheth lived in Jerusalem, for he ate continually at the king’s table. He was lame in both his feet.