1 *Ap. t. 24:16; 1. Kor. 4:4; 2. Kor. 1:12; 2. Tim. 1:3; Hebr. 13:18Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti". 2 *1. Kun. 22:24; Joh. 18:22-23Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta. 3 *3. Moos. 19:15,35; 5. Moos. 25:1-2; Hes. 13:10-15; Matt. 23:27Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?" 4 Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?" 5 *2. Moos. 22:28Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".

6 *Ap. t. 24:15,21; Ap. t. 26:5-6; Ap. t. 28:20; Fil. 3:5Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana". 7 Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. 8 *Matt. 22:23; Mark. 12:18; Luuk. 20:27Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. 9 *Ap. t. 5:39; Ap. t. 25:25; Ap. t. 26:31Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?"

10 Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. 11 *Ap. t. 18:9; Ap. t. 19:21; Ap. t. 27:23-24; Ap. t. 28:23Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa".

12 Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. 13 Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. 14 He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin olemme tappaneet Paavalin. 15 Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille." 16 Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. 17 Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa". 18 Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle". 19 Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?" 20 Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa. 21 Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi." 22 Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle".

23 Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, 24 ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo". 25 Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: 26 "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. 27 *Ap. t. 21:27,33; Ap. t. 22:25-26; Ap. t. 24:7Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. 28 *Ap. t. 22:30Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa 29 *Ap. t. 6:9; Ap. t. 18:14-15; Ap. t. 25:25; Ap. t. 26:31ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. 30 Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi."

31 Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. 32 Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. 33 Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. 34 *Ap. t. 21:39; Ap. t. 22:3Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, 35 hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.

1 Paul, looking steadfastly at the council, said, "Brothers, I have lived before God in all good conscience until today."

2 The high priest, Ananias, commanded those who stood by him to strike him on the mouth.

3 Then Paul said to him, "God will strike you, you whitewashed wall! Do you sit to judge me according to the law, and command me to be struck contrary to the law?"

4 Those who stood by said, "Do you malign God’s high priest?"

5 Paul said, "I didn’t know, brothers, that he was high priest. For it is written, ‘You shall not speak evil of a ruler of your people.’"✝23:5 Exodus 22:28

6 But when Paul perceived that the one part were Sadducees and the other Pharisees, he cried out in the council, "Men and brothers, I am a Pharisee, a son of Pharisees. Concerning the hope and resurrection of the dead I am being judged!"

7 When he had said this, an argument arose between the Pharisees and Sadducees, and the crowd was divided. 8 For the Sadducees say that there is no resurrection, nor angel, nor spirit; but the Pharisees confess all of these. 9 A great clamor arose, and some of the scribes of the Pharisees’ part stood up, and contended, saying, "We find no evil in this man. But if a spirit or angel has spoken to him, let’s not fight against God!"

10 When a great argument arose, the commanding officer, fearing that Paul would be torn in pieces by them, commanded the soldiers to go down and take him by force from among them and bring him into the barracks.

11 The following night, the Lord stood by him and said, "Cheer up, Paul, for as you have testified about me at Jerusalem, so you must testify also at Rome."

12 When it was day, some of the Jews banded together and bound themselves under a curse, saying that they would neither eat nor drink until they had killed Paul. 13 There were more than forty people who had made this conspiracy. 14 They came to the chief priests and the elders, and said, "We have bound ourselves under a great curse to taste nothing until we have killed Paul. 15 Now therefore, you with the council inform the commanding officer that he should bring him down to you tomorrow, as though you were going to judge his case more exactly. We are ready to kill him before he comes near."

16 But Paul’s sister’s son heard they were lying in wait, and he came and entered into the barracks and told Paul. 17 Paul summoned one of the centurions and said, "Bring this young man to the commanding officer, for he has something to tell him."

18 So he took him and brought him to the commanding officer and said, "Paul, the prisoner, summoned me and asked me to bring this young man to you. He has something to tell you."

19 The commanding officer took him by the hand, and going aside, asked him privately, "What is it that you have to tell me?"

20 He said, "The Jews have agreed to ask you to bring Paul down to the council tomorrow, as though intending to inquire somewhat more accurately concerning him. 21 Therefore don’t yield to them, for more than forty men lie in wait for him, who have bound themselves under a curse to neither eat nor drink until they have killed him. Now they are ready, looking for the promise from you."

22 So the commanding officer let the young man go, charging him, "Tell no one that you have revealed these things to me."

23 He called to himself two of the centurions, and said, "Prepare two hundred soldiers to go as far as Caesarea, with seventy horsemen and two hundred men armed with spears, at the third hour of the night."*23:23 about 9:00 p.m. 24 He asked them to provide mounts, that they might set Paul on one, and bring him safely to Felix the governor. 25 He wrote a letter like this:

26 "Claudius Lysias to the most excellent governor Felix: Greetings.

27 "This man was seized by the Jews, and was about to be killed by them when I came with the soldiers and rescued him, having learned that he was a Roman. 28 Desiring to know the cause why they accused him, I brought him down to their council. 29 I found him to be accused about questions of their law, but not to be charged with anything worthy of death or of imprisonment. 30 When I was told that the Jews lay in wait for the man, I sent him to you immediately, charging his accusers also to bring their accusations against him before you. Farewell."

31 So the soldiers, carrying out their orders, took Paul and brought him by night to Antipatris. 32 But on the next day they left the horsemen to go with him, and returned to the barracks. 33 When they came to Caesarea and delivered the letter to the governor, they also presented Paul to him. 34 When the governor had read it, he asked what province he was from. When he understood that he was from Cilicia, he said, 35 "I will hear you fully when your accusers also arrive." He commanded that he be kept in Herod’s palace.