Paavali kehoittaa tessalonikalaisia edelleenkin varttumaan pyhityksessä 1-8 ja veljellisessä rakkaudessa sekä viettämään hiljaista, ahkeraa elämää 9-12 ja puhuu lohdutuksen sanoja ylösnousemuksesta ja Herran tulemuksesta 13-18.
1 Fil. 1:27; 1. Tess. 2:12Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. 2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. 3 1. Kor. 6:15,18; Ef. 5:3,27; 1. Piet. 1:16Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, 4 1. Kor. 7:2että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, 5 Ps. 79:6; 1. Kor. 15:34; Ef. 4:17-18; Kol. 3:5ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; 6 Ps. 94:1; 1. Kor. 6:8ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. 7 3. Moos. 19:2; Joh. 17:19; Room. 1:7; 1. Kor. 1:2Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. 8 Hes. 36:27; Luuk. 10:16; Ef. 4:30Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.