Kehoitus muistamaan Jumalaa nuoruuden päivinä. Vertauksellinen kuvaus vanhuuden vaivoista. Saarnaajan jälkimaine. Loppusanoiksi kehoitus jumalanpelkoon.
1 Ps. 71:17; Ps. 119:9Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2 "Nämä eivät minua miellytä";
ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,
ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin —
3 1. Moos. 27:1jolloin huoneen vartijat vapisevat ja
voiman miehet käyvät koukkuisiksi
ja jauhajanaiset ovat joutilaina,
kun ovat menneet vähiin,
ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat
ja myllyn ääni heikkenee
ja noustaan linnun lauluun
ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5 myös peljätään mäkiä,
ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,
ja heinäsirkka kulkee kankeasti,
ja kapriisinnuppu on tehoton;
sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,
ja valittajat kiertelevät kaduilla —
6 ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy
ja vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7 1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19; Ps. 31:6; Saarn. 3:20; Luuk. 23:46; Ap. t. 17:25Ja tomu palajaa maahan,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.