Salmos 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Publicidade

Capítulos

Bíblias

Publicidade