1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti.
2 Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.
3 Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua.
5 Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.
7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.
8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.
9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa.
10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.
1 And Peter and John were going up at the same time to the temple, at the hour of the prayer, the ninth [hour],
2 and a certain man, being lame from the womb of his mother, was being carried, whom they were laying every day at the gate of the temple, called Beautiful, to ask a kindness from those entering into the temple,
3 who, having seen Peter and John about to go into the temple, was begging to receive a kindness.
4 And Peter, having looked stedfastly toward him with John, said, Look toward us;
5 and he was giving heed to them, looking to receive something from them;
6 and Peter said, Silver and gold I have none, but what I have, that I give to thee; in the name of Jesus Christ of Nazareth, rise up and be walking.
7 And having seized him by the right hand, he raised [him] up, and presently his feet and ankles were strengthened,
8 and springing up, he stood, and was walking, and did enter with them into the temple, walking and springing, and praising God;
9 and all the people saw him walking and praising God,
10 they were knowing him also that this it was who for a kindness was sitting at the Beautiful gate of the temple, and they were filled with wonder and amazement at what hath happened to him.