23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.

24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.

26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.

27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.

28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.

29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.

30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.

31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'

34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

21 Then Peter having come near to him, said, Sir, how often shall my brother sin against me, and I forgive him -- till seven times?

22 Jesus saith to him, I do not say to thee till seven times, but till seventy times seven.

23 Because of this was the reign of the heavens likened to a man, a king, who did will to take reckoning with his servants,

24 and he having begun to take account, there was brought near to him one debtor of a myriad of talents,

25 and he having nothing to pay, his lord did command him to be sold, and his wife, and the children, and all, whatever he had, and payment to be made.

26 The servant then, having fallen down, was bowing to him, saying, Sir, have patience with me, and I will pay thee all;

27 and the lord of that servant having been moved with compassion did release him, and the debt he forgave him.

28 And, that servant having come forth, found one of his fellow-servants who was owing him an hundred denaries, and having laid hold, he took him by the throat, saying, Pay me that which thou owest.

29 His fellow-servant then, having fallen down at his feet, was calling on him, saying, Have patience with me, and I will pay thee all;

30 and he would not, but having gone away, he cast him into prison, till he might pay that which was owing.

31 And his fellow-servants having seen the things that were done, were grieved exceedingly, and having come, shewed fully to their lord all the things that were done;

32 then having called him, his lord saith to him, Evil servant! all that debt I did forgive thee, seeing thou didst call upon me,

33 did it not behove also thee to have dealt kindly with thy fellow-servant, as I also dealt kindly with thee?

34 And having been wroth, his lord delivered him to the inquisitors, till he might pay all that was owing to him;

35 so also my heavenly Father will do to you, if ye may not forgive each one his brother from your hearts their trespasses.