17

1 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

2 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

3 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

4 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

5 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

6 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

7 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

8 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

9 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

10 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

11 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

12 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

13 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

14 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

Capítulos

Bíblias