1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. (H142:2) Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.2 (H142:3) Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.3 (H142:4) Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.4 (H142:5) Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.5 (H142:6) Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.6 (H142:7) Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.7 (H142:8) Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.