15

1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.