Jeremias 30

1 Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

2 Tässä ovat sanat, jotka Herra puhui Israelille ja Juudalle.

3 Näin hän sanoi: -- Kauhun huuto kiirii: rauha on mennyttä, vain pelkoa kaikkialla!

4 Katsokaa ympärillenne: Voiko mies synnyttää? Miksi jokainen mies pitelee vatsaansa ja voihkii kuin synnyttävä nainen? Miksi kaikkien kasvot ovat kalvenneet?

5 Voi! Suuri ja kauhea on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on ahdistuksen aika Jaakobille, mutta hän pelastuu siitä.

6 vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, jonka minä annan heille kuninkaaksi.

7 -- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, älä kauhistu, Israel, sanoo Herra. Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, tuon jälkeläisesi pois sieltä, missä he ovat olleet vankeina. Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa, huolta vailla, kun kukaan ei häntä enää uhkaa.

8 Minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra. Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin, minä teen lopun, mutta sinua minä en tuhoa. Silti en jätä sinua rankaisematta, vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.

9 Näin sanoo Herra: -- Parantumaton on sinun vammasi, Siion, polttava sinun haavasi.

10 Kukaan ei aja asiaasi, haavaasi ei lääkitä, se ei arpeudu.

11 Kaikki rakastajasi ovat unohtaneet sinut, eivät he sinusta välitä. Minä olen lyönyt sinua kuin vihollinen, olen kurittanut sinua kovalla kädellä monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden.

12 Miksi valitat vammojasi, itket tuskaasi, joka ei hellitä? Monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden minä olen tämän sinulle tehnyt.

13 Mutta kaikki, jotka ovat sinua syöneet, joutuvat itse surman suuhun, kaikki, jotka ovat sinua sortaneet, joutuvat itse vankeuteen. Kaikki, jotka ovat sinua ryöstäneet, joutuvat itse ryöstettäviksi, kaikki, jotka ovat sinua saalistaneet, minä annan saalistettaviksi.

14 Näin sanoo Herra: -- Minä pystytän jälleen Jaakobin teltat, minä armahdan hänen asuinsijojaan. Kaupunki rakennetaan kukkulalleen, palatsi on seisova entisellä paikallaan.

15 Sieltä kajahtaa ylistyslaulu, kuuluu iloitsevien ihmisten ääni. Minä annan kansani kasvaa, se ei enää vähene. Minä nostan sen jälleen kunniaan, sitä ei enää halveksita.

16 Silloin Jaakobin jälkeläiset elävät niin kuin minun kansani ennen eli. Heidän joukkonsa seisoo koolla vahvana minun kasvojeni edessä, mutta heidän sortajiaan minä rankaisen.

17 Heidän valtiaansa on nouseva heidän omasta joukostaan, heidän hallitsijansa on oleva yksi heistä. Minä annan hänen lähestyä itseäni, ja hän astuu eteeni. Kuka voisi niin tehdä vaarantamatta henkeään, ellen minä sallisi hänen tulla? sanoo Herra.

18 Silloin te olette jälleen minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.

19 -- Katsokaa Herran myrskyä! Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa, rajuilma riehuu jumalattomien pään päällä!

20 Herran hehkuva viha ei asetu, ennen kuin hän on vienyt loppuun aikeensa ja päätöksensä. Vielä tulee aika, jolloin te sen tajuatte.

Capítulos

Bíblias