Jó 10

1 Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki. My soul is tired of life; I will let my sad thoughts go free in words; my soul will make a bitter outcry.
2 Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan. I will say to God, Do not put me down as a sinner; make clear to me what you have against me.
3 Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet? What profit is it to you to be cruel, to give up the work of your hands, looking kindly on the design of evil-doers?
4 Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee? Have you eyes of flesh, or do you see as man sees?
5 Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet? Are your days as the days of man, or your years like his,
6 Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt, That you take note of my sin, searching after my wrongdoing,
7 vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään. Though you see that I am not an evil-doer; and there is no one who is able to take a man out of your hands?
8 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? Your hands made me, and I was formed by you, but then, changing your purpose, you gave me up to destruction.
9 Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? O keep in mind that you made me out of earth; and will you send me back again to dust?
10 Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, Was I not drained out like milk, becoming hard like cheese?
11 olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon. By you I was clothed with skin and flesh, and joined together with bones and muscles.
12 Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. You have been kind to me, and your grace has been with me, and your care has kept my spirit safe.
13 Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit. But you kept these things in the secret of your heart; I am certain this was in your thoughts:
14 Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta. That, if I did wrong, you would take note of it, and would not make me clear from sin:
15 Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni. That, if I was an evil-doer, the curse would come on me; and if I was upright, my head would not be lifted up, being full of shame and overcome with trouble.
16 Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi. And that if there was cause for pride, you would go after me like a lion; and again put out your wonders against me:
17 Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni. That you would send new witnesses against me, increasing your wrath against me, and letting loose new armies on me.
18 Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! Why then did you make me come out of my mother's body? It would have been better for me to have taken my last breath, and for no eye to have seen me,
19 Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan. And for me to have been as if I had not been; to have been taken from my mother's body straight to my last resting-place.
20 Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki, Are not the days of my life small in number? Let your eyes be turned away from me, so that I may have a little pleasure,
21 ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa, Before I go to the place from which I will not come back, to the land where all is dark and black,
22 kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä. A land of thick dark, without order, where the very light is dark.