Jó 19

1 Nyt Job sanoi: And Job made answer and said,
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne? How long will you make my life bitter, crushing me with words?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua. Ten times now you have made sport of me; it gives you no sense of shame to do me wrong.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee. And, truly, if I have been in error, the effect of my error is only on myself.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän! If you make yourselves great against me, using my punishment as an argument against me,
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa. Be certain that it is God who has done me wrong, and has taken me in his net.
7 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään. Truly, I make an outcry against the violent man, but there is no answer: I give a cry for help, but no one takes up my cause.
8 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen. My way is walled up by him so that I may not go by: he has made my roads dark.
9 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta. He has put off my glory from me, and taken the crown from my head.
10 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan. I am broken down by him on every side, and I am gone; my hope is uprooted like a tree.
11 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani. His wrath is burning against me, and I am to him as one of his haters.
12 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet. His armies come on together, they make their road high against me, and put up their tents round mine.
13 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut. He has taken my brothers far away from me; they have seen my fate and have become strange to me.
14 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo. My relations and my near friends have given me up, and those living in my house have put me out of their minds.
15 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän. I am strange to my women-servants, and seem to them as one from another country.
16 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa. At my cry my servant gives me no answer, and I have to make a prayer to him.
17 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut. My breath is strange to my wife, and I am disgusting to the offspring of my mother's body.
18 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. Even young children have no respect for me; when I get up their backs are turned on me.
19 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun. All the men of my circle keep away from me; and those dear to me are turned against me.
20 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet? My bones are joined to my skin, and I have got away with my flesh in my teeth.
21 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, Have pity on me, have pity on me, O my friends! for the hand of God is on me.
22 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! Why are you cruel to me, like God, for ever saying evil against me?
23 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. If only my words might be recorded! if they might be put in writing in a book!
24 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, And with an iron pen and lead be cut into the rock for ever!
25 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. But I am certain that he who will take up my cause is living, and that in time to come he will take his place on the dust;
26 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari. And ... without my flesh I will see God;
27 Whom I will see on my side, and not as one strange to me. My heart is broken with desire.
28 If you say, How cruel we will be to him! because the root of sin is clearly in him:
29 Be in fear of the sword, for the sword is the punishment for such things, so that you may be certain that there is a judge.