Jó 24

1 Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet? Why are times not stored up by the Ruler of all, and why do those who have knowledge of him not see his days?
2 Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa. The landmarks are changed by evil men, they violently take away flocks, together with their keepers.
3 He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän. They send away the ass of him who has no father, they take the widow's ox for debt.
4 He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä. The crushed are turned out of the way; all the poor of the earth go into a secret place together.
5 Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen. Like asses in the waste land they go out to their work, looking for food with care; from the waste land they get bread for their children.
6 He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä. They get mixed grain from the field, and they take away the late fruit from the vines of those who have wealth.
7 He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan. They take their rest at night without clothing, and have no cover in the cold.
8 He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten. They are wet with the rain of the mountains, and get into the cracks of the rock for cover.
9 Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi. The child without a father is forced from its mother's breast, and they take the young children of the poor for debt.
10 He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia, Others go about without clothing, and though they have no food, they get in the grain from the fields.
11 toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä. Between the lines of olive-trees they make oil; though they have no drink, they are crushing out the grapes.
12 Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule. From the town come sounds of pain from those who are near death, and the soul of the wounded is crying out for help; but God does not take note of their prayer.
13 Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje. Then there are those who are haters of the light, who have no knowledge of its ways, and do not go in them.
14 Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas. He who is purposing death gets up before day, so that he may put to death the poor and those in need.
15 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää. And the man whose desire is for the wife of another is waiting for the evening, saying, No eye will see me; and he puts a cover on his face. And in the night the thief goes about;
16 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota. In the dark he makes holes in the walls of houses: in the daytime they are shutting themselves up, they have no knowledge of the light.
17 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa. For the middle of the night is as morning to them, they are not troubled by the fear of the dark.
18 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä. They go quickly on the face of the waters; their heritage is cursed in the earth; the steps of the crusher of grapes are not turned to their vine-garden.
19 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu. Snow waters become dry with the heat: so do sinners go down into the underworld.
20 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut! The public place of his town has no more knowledge of him, and his name has gone from the memory of men: he is rooted up like a dead tree.
21 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa. He is not kind to the widow, and he has no pity for her child.
22 Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan. But God by his power gives long life to the strong; he gets up again, though he has no hope of life.
23 Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois. He takes away his fear of danger and gives him support; and his eyes are on his ways.
24 Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi? For a short time they are lifted up; then they are gone; they are made low, they are pulled off like fruit, and like the heads of grain they are cut off.
25 And if it is not so, now, who will make it clear that my words are false, and that what I say is of no value?