1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. (H46:2) Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

1 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,3 Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,2 (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.3 (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan.

1 Daavidin virsi. Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!2 Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.3 Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin minä olisin turvassa.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H31:2) Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.2 (H31:3) Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.3 (H31:4) Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.4 (H31:5) Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani.5 (H31:6) Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

3 Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

8 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.9 Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.

5 (H62:6) Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.6 (H62:7) Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.7 (H62:8) Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.8 (H62:9) Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

17 (H59:18) Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.

1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

9 (H9:10) Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.10 (H9:11) Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

7 (H36:8) Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

7 Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.

4 Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan.

26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.