8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.9 Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

15 Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi.

21 Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

14 Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

15 Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!

9 Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen

11 Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,12 ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,

13 Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

10 Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.

8 Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.

6 Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

17 Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.

1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.2 Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

24 -- Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,25 Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

18 Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.

25 Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.

16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

24 Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

13 Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.

1 Hiskia lähetti sanan kaikkialle Israeliin ja Juudaan; Efraimin ja Manassen heimoille hän toimitti viestin kirjeitse. Hän kutsui kaikkia Jerusalemiin Herran temppeliin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi.2 Kuningas oli sopinut johtomiesten ja koko Jerusalemin seurakunnan kanssa, että pääsiäinen vietettäisiin toisessa kuussa.3 Sitä ei ollut voitu viettää oikeaan aikaan, koska kyllin monet papit eivät olleet vielä pyhittäneet itseään eikä kansa ollut ehtinyt kokoontua Jerusalemiin.4 Kuningas ja kansa pitivät päätöstä hyvänä,5 ja koko Israelissa Beersebasta Daniin asti kuulutettiin, että kaikkien oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Koko kansa ei ollut pitkään aikaan viettänyt sitä yhteisesti, niin kuin laki määrää.7 Älkää olko kuin isänne ja veljenne, jotka ovat luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta. Hän on antanut heidät tuhon omiksi, niin kuin näette.8 Älkää kovettako sydäntänne niin kuin isänne tekivät, vaan kääntykää Herran puoleen ja lähtekää hänen temppeliinsä, jonka hän on pyhittänyt ikiajoiksi. Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, jotta hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois.10 Juoksijat kulkivat kaupungista toiseen pitkin Efraimin ja Manassen aluetta, Sebulonin alueelle asti. Kaikkialla heitä pilkattiin ja ivattiin.11 Vain jotkut Asserin, Manassen ja Sebulonin heimojen miehet nöyrtyivät ja lähtivät Jerusalemiin.12 Mutta Juudan kansassa Jumala herätti yksimielisen halun tehdä niin kuin kuningas ja johtomiehet olivat Herran käskystä määränneet.13 Toisessa kuussa Jerusalemiin kokoontui paljon kansaa viettämään happamattoman leivän juhlaa. Väkeä oli koolla hyvin paljon.14 Väkijoukko poisti Jerusalemista epäjumalien alttarit ja kaikki suitsutusalttarit, ja ne heitettiin Kidroninlaaksoon.15 Toisen kuun neljäntenätoista päivänä teurastettiin pääsiäislampaat. Papit ja leeviläiset olivat häpeissään ja pyhittivät itsensä nyt ajoissa, ja he uhrasivat Herran temppelissä polttouhreja.16 He olivat paikoillaan siinä järjestyksessä kuin Mooses, Jumalan mies, oli säätänyt. Papit vihmoivat veren, jonka leeviläiset antoivat heille.17 Seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet puhdistautuneet. Koska he eivät olleet kelvollisia pyhittämään pääsiäislammasta Herralle, leeviläiset teurastivat sen heidän puolestaan.20 Herra kuuli Hiskiaa eikä rangaissut kansaa.21 Israelilaiset viettivät Jerusalemissa happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivän ajan iloiten ja riemuiten, ja päivästä toiseen leeviläiset ja papit kaiuttivat soittimillaan Herran ylistystä.22 Hiskia lausui kiitoksen sanoja leeviläisille, jotka olivat viisaasti ja taitavasti järjestäneet juhlamenot Herralle. Seitsemän päivää kansa vietti juhlaa, syöden ja uhraten yhteysuhreja ja ylistäen Herraa, isiensä Jumalaa.23 Sen jälkeen koko seurakunta päätti jatkaa juhlaa seitsemällä päivällä, ja niin juhlittiin riemuiten vielä seitsemän päivää.24 Juudan kuningas Hiskia lahjoitti kansalle tuhat sonnia ja seitsemäntuhatta lammasta, ja johtomiehet lahjoittivat sille vielä tuhat sonnia ja kymmenentuhatta lammasta. Suuri joukko pappeja oli pyhittänyt itsensä.25 Koko Juudan seurakunta riemuitsi, samoin papit ja leeviläiset sekä Israelista tullut kansanjoukko, ja heidän kanssaan riemuitsivat muukalaiset, sekä Israelista tulleet että Juudassa asuvat.26 Jerusalemissa vallitsi suuri riemu; näin siellä ei ollut juhlittu sitten Daavidin pojan Salomon, Israelin kuninkaan, päivien.27 Papit ja leeviläiset siunasivat kansan. Herra kuuli heidän äänensä, ja heidän rukouksensa kohosivat hänen pyhään asumukseensa taivaaseen.