1 Porque, eis que naqueles dias, e naquele tempo, em que removerei o cativeiro de Judá e de Jerusalém,2 Congregarei todas as nações, e as farei descer ao vale de Jeosafá; e ali com elas entrarei em juízo, por causa do meu povo, e da minha herança, Israel, a quem elas espalharam entre as nações e repartiram a minha terra.3 E lançaram sortes sobre o meu povo, e deram um menino por uma meretriz, e venderam uma menina por vinho, para beberem.4 E também que tendes vós comigo, Tiro e Sidom, e todas as regiões da Filístia? É tal o pago que vós me dais? Pois se me pagais assim, bem depressa vos farei tornar a vossa paga sobre a vossa cabeça.5 Visto como levastes a minha prata e o meu ouro, e as minhas coisas desejáveis e formosas pusestes nos vossos templos.6 E vendestes os filhos de Judá e os filhos de Jerusalém aos filhos dos gregos, para os apartar para longe dos seus termos.7 Eis que eu os suscitarei do lugar para onde os vendestes, e farei tornar a vossa paga sobre a vossa própria cabeça.8 E venderei vossos filhos e vossas filhas na mão dos filhos de Judá, que os venderão aos sabeus, a um povo distante, porque o Senhor o disse.9 Proclamai isto entre os gentios; preparai a guerra, suscitai os fortes; cheguem-se, subam todos os homens de guerra.10 Forjai espadas das vossas enxadas, e lanças das vossas foices; diga o fraco: Eu sou forte.11 Ajuntai-vos, e vinde, todos os gentios em redor, e congregai-vos. Ó Senhor, faze descer ali os teus fortes;12 Suscitem-se os gentios, e subam ao vale de Jeosafá; pois ali me assentarei para julgar todos os gentios em redor.13 Lançai a foice, porque já está madura a seara; vinde, descei, porque o lagar está cheio, e os vasos dos lagares transbordam, porque a sua malícia é grande.14 Multidões, multidões no vale da decisão; porque o dia do Senhor está perto, no vale da decisão.15 O sol e a lua se enegrecerão, e as estrelas retirarão o seu resplendor.16 E o Senhor bramará de Sião, e de Jerusalém fará ouvir a sua voz; e os céus e a terra tremerão, mas o Senhor será o refúgio do seu povo, e a fortaleza dos filhos de Israel.17 E vós sabereis que eu sou o Senhor vosso Deus, que habito em Sião, o meu santo monte; e Jerusalém será santa; estranhos não passarão mais por ela.18 E há de ser que, naquele dia, os montes destilarão mosto, e os outeiros manarão leite, e todos os rios de Judá estarão cheios de águas; e sairá uma fonte, da casa do Senhor, e regará o vale de Sitim.19 O Egito se fará uma desolação, e Edom se fará um deserto assolado, por causa da violência que fizeram aos filhos de Judá, em cuja terra derramaram sangue inocente.20 Mas Judá será habitada para sempre, e Jerusalém de geração em geração.21 E purificarei o sangue dos que eu não tinha purificado; porque o Senhor habitará em Sião.

1 (H4:1) -- Katsokaa, mitä tulee tapahtumaan! Tuohon aikaan minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon.2 (H4:2)Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoon ja käyn siellä oikeutta niitä vastaan oman maani ja kansani Israelin tähden. Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maani.3 (H4:3)Minun kansani ne arpoivat saaliikseen, nuorukaisen ne antoivat portolle palkaksi, myivät tytön viinistä, jonka joivat.4 (H4:4)Ja nyt, mitä teillä on mielessänne, Tyros ja Sidon, mitä sinulla, Filistean maa? Minulleko yritätte kostaa? Jos yritätte, käännän tekonne teitä itseänne vastaan, hetkessä minä sen teen.5 (H4:5)Te olette ottaneet hopeani ja kultani ja vieneet palatseihinne kalliit aarteeni.6 (H4:6)Juudan ja Jerusalemin asukkaita te olette myyneet kreikkalaisille, olette raahanneet heidät etäälle asuinsijoiltaan.7 (H4:7)Mutta minä kutsun heidät pois sieltä, minne olette heidät myyneet, ja käännän pahat tekonne teitä itseänne vastaan.8 (H4:8)Minä myyn teidän poikanne ja tyttärenne Juudan asukkaille, ja he myyvät heidät edelleen Saban kaukaiselle kansalle. Näin Herra on puhunut.9 (H4:9)Kuuluttakaa kansoille näin: -- Varustautukaa pyhään sotaan, hälyttäkää miehet taisteluun! Lähtekää liikkeelle, käykää hyökkäykseen, kaikki soturit!11 (H4:11)Kiirehtikää, kaikki kansat, tulkaa joka suunnalta, kokoontukaa tänne! Herra, johdata sotureitasi!12 (H4:12)Kansat lähtevät liikkeelle, rientävät Josafatinlaaksoon. Sinne minä asetan istuimeni ja siellä minä tuomitsen kaikki kansat.13 (H4:13)Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää. Tulkaa polkemaan viinikuurnaa, se on jo täynnä, altaissa viini kuohuu yli reunojen. Suuri on kansojen pahuus.14 (H4:14)Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä.15 (H4:15)Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu.16 (H4:16)Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva, Israelin vuorilinna.17 (H4:17) -- Silloin te tiedätte, että minä, Herra, olen teidän Jumalanne ja asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, muukalaiset eivät enää koskaan tunkeudu sinne.18 (H4:18)Tuona päivänä vuoret tihkuvat rypäleitten mehua, kukkulat vuotavat maitoa, ja kaikki Juudan purojen uomat ovat tulvillaan vettä. Herran huoneesta kumpuaa lähde, se kastelee Sittiminlaakson.19 (H4:19)Egypti tulee autioksi, Edom pelkäksi autiomaaksi, koska ne tekivät Juudalle väkivaltaa, vuodattivat viatonta verta.20 (H4:20)Juuda pysyy asuttuna läpi aikojen, Jerusalem polvesta polveen.21 (H4:21)Vielä en ole rangaissut kansani vihollisia viattoman veren vuodattamisesta. Mutta se hetki tulee! Herra itse asuu Siionissa.