1 E orou Jonas ao Senhor, seu Deus, das entranhas do peixe.2 E disse: Na minha angústia clamei ao Senhor, e ele me respondeu; do ventre da sepultura gritei, e tu ouviste a minha voz.3 Porque tu me lançaste no profundo, no coração dos mares, e a corrente das águas me cercou; todas as tuas ondas e as tuas vagas têm passado por cima de mim.4 E eu disse: Lançado estou de diante dos teus olhos; todavia tornarei a ver o teu santo templo.5 As águas me cercaram até à alma, o abismo me rodeou, e as algas se enrolaram na minha cabeça.6 Eu desci até aos fundamentos dos montes; a terra me encerrou para sempre com os seus ferrolhos; mas tu fizeste subir a minha vida da perdição, ó Senhor meu Deus.7 Quando desfalecia em mim a minha alma, lembrei-me do Senhor; e entrou a ti a minha oração, no teu santo templo.8 Os que observam as falsas vaidades deixam a sua misericórdia.9 Mas eu te oferecerei sacrifício com a voz do agradecimento; o que votei pagarei. Do Senhor vem a salvação.10 Falou, pois, o Senhor ao peixe, e este vomitou a Jonas na terra seca.

1 (H2:2)Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa2 (H2:3)ja sanoi: -- Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.3 Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.5 (H2:6)Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.6 (H2:7)Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.7 (H2:8)Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.8 (H2:9)Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut.9 (H2:10)Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.10 (H2:11)Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.