1 Paul, apôtre, non de la part des hommes, ni par un homme, mais par Jésus-Christ, c’est à dire Dieu le Père, qui l'a ressuscité des morts;

2 Et tous les frères qui sont avec moi, aux Églises de Galatie.

3 La grâce et la paix vous soient données de la part de Dieu le Père, le Seigneur de nous tous, JÉSUS-CHRIST,

4 Qui s'est donné lui-même pour nos péchés, afin de nous retirer de ce siècle corrompu, selon la volonté de Dieu notre Père,

5 Auquel soit gloire aux siècles des siècles! Amen.

6 Je m'étonne que vous abandonniez si rapidement celui qui vous avait appelés à la grâce de Christ, pour passer à un autre évangile;

7 Non qu'il y en ait un autre, mais il y a des gens qui vous troublent, et qui veulent inverser l'Évangile de Christ.

8 Mais quand nous-mêmes, ou un ange du ciel vous annoncerait un évangile différent de celui que nous vous avons annoncé, qu'il soit maudit!

9 Comme nous l'avons déjà dit, je le dis encore maintenant: Si quelqu'un vous annonce un évangile différent de celui que vous avez reçu, qu'il soit damné éternellement!

10 Car, est-ce les hommes que je prêche, ou Dieu? ou est-ce que je cherche à plaire aux hommes? Si je plaisais aux hommes, je ne serais pas un serviteur de Christ.

11 Je vous le déclare donc, frères: l'Évangile que j'ai annoncé n'est pas de l'homme;

12 Car je ne l'ai ni reçu ni appris d'un homme, mais par une révélation de Jésus-Christ.

13 Vous avez, en effet, entendu dire quelle était autrefois ma conduite dans le judaïsme; comment je persécutais à profusion l'Église de Dieu, et la ravageais;

14 Et comment j'étais plus avancé dans le judaïsme que beaucoup de ceux de mon âge dans ma nation, étant le plus ardent zélateur des traditions de mes pères.

15 Mais quand il plut à Dieu, qui m'avait choisi dès le sein de ma mère, et qui m'a appelé par sa grâce,

16 De révéler son Fils en moi, afin que je l'annonce parmi les Gentils; aussitôt, je ne consultai ni la chair ni le sang,

17 Et je ne montai point à Jérusalem vers ceux qui étaient apôtres avant moi; mais je m'en allai en Arabie, et je revins encore à Damas.

18 Ensuite, trois ans après, je montai à Jérusalem, pour y visiter Pierre; et je demeurai chez lui quinze jours;

19 Mais je ne vis aucun des autres apôtres, sinon Jacques, le frère du Seigneur.

20 Or, dans les choses que je vous écris, voici, devant Dieu, je ne mens point.

21 J'allai ensuite dans les pays de Syrie et de Cilicie;

22 Mais j'étais inconnu de visage aux Églises de Judée qui sont en Christ.

23 Elles avaient seulement entendu dire: Celui qui autrefois nous persécutait, annonce maintenant la foi, que jadis il ravageait.

24 Et elles glorifiaient Dieu à cause de moi.

1 Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista,

2 tervehdin Galatian seurakuntia, minä ja kaikki kanssani olevat veljet.

3 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille -- Kristuksen,

4 joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.

5 Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

6 Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.

7 Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia.

8 Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu.

9 Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.

10 Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.

11 Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.

12 Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

13 Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.

14 Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta.

15 Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä,

16 näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä

17 enkä heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen.

18 Kolmen vuoden kuluttua menin sitten Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan kaksi viikkoa.

19 Ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaakobin.

20 Jumalan edessä vakuutan, että tämä, mitä teille kirjoitan, on totta.

21 Sitten lähdin Syyriaan ja Kilikiaan.

22 Juudean kristillisissä seurakunnissa minua ei vielä tunnettu.

24 Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut.