1 I am the man that hath seen affliction by the rod of his wrath.
2 He hath led me and caused me to walk in darkness, and not in light.
3 Surely against me he turneth his hand again and again all the day.
4 My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
5 He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
6 He hath made me to dwell in dark places, as those that have been long dead.
7 He hath walled me about, that I cannot go forth; he hath made my chain heavy.
8 Yea, when I cry, and call for help, he shutteth out my prayer.
9 He hath walled up my ways with hewn stone; he hath made my paths crooked.
10 He is unto me as a bear lying in wait, as a lion in secret places.
11 He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces; he hath made me desolate.
12 He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
13 He hath caused the shafts of his quiver to enter into my reins.
14 I am become a derision to all my people, and their song all the day.
15 He hath filled me with bitterness, he hath sated me with wormwood.
16 He hath also broken my teeth with gravel stones; he hath covered me with ashes.
17 And thou hast removed my soul far off from peace; I forgat prosperity.
18 And I said, My strength is perished, and mine expectation from Jehovah.
19 Remember mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
20 My soul hath them still in remembrance, and is bowed down within me.
21 This I recall to my mind; therefore have I hope.
22 It is of Jehovah’s lovingkindnesses that we are not consumed, because his compassions fail not.
23 They are new every morning; great is thy faithfulness.
24 Jehovah is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
25 Jehovah is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him.
26 It is good that a man should hope and quietly wait for the salvation of Jehovah.
27 It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
28 Let him sit alone and keep silence, because he hath laid it upon him.
29 Let him put his mouth in the dust, if so be there may be hope.
30 Let him give his cheek to him that smiteth him; let him be filled full with reproach.
31 For the Lord will not cast off for ever.
32 For though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his lovingkindnesses.
33 For he doth not afflict willingly, nor grieve the children of men.
34 To crush under foot all the prisoners of the earth,
35 To turn aside the right of a man before the face of the Most High,
36 To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
37 Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
38 Out of the mouth of the Most High cometh there not evil and good?
39 Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
40 Let us search and try our ways, and turn again to Jehovah.
41 Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42 We have transgressed and have rebelled; thou hast not pardoned.
43 Thou hast covered with anger and pursued us; thou hast slain, thou hast not pitied.
44 Thou hast covered thyself with a cloud, so that no prayer can pass through.
45 Thou hast made us an off-scouring and refuse in the midst of the peoples.
46 All our enemies have opened their mouth wide against us.
47 Fear and the pit are come upon us, devastation and destruction.
48 Mine eye runneth down with streams of water, for the destruction of the daughter of my people.
49 Mine eye poureth down, and ceaseth not, without any intermission,
50 Till Jehovah look down, and behold from heaven.
51 Mine eye affecteth my soul, because of all the daughters of my city.
52 They have chased me sore like a bird, they that are mine enemies without cause.
53 They have cut off my life in the dungeon, and have cast a stone upon me.
54 Waters flowed over my head; I said, I am cut off.
55 I called upon thy name, O Jehovah, out of the lowest dungeon.
56 Thou heardest my voice; hide not thine ear at my breathing, at my cry.
57 Thou drewest near in the day that I called upon thee; thou saidst, Fear not.
58 O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
59 O Jehovah, thou hast seen my wrong; judge thou my cause.
60 Thou hast seen all their vengeance and all their devices against me.
61 Thou hast heard their reproach, O Jehovah, and all their devices against me,
62 The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.
63 Behold thou their sitting down, and their rising up; I am their song.
64 Thou wilt render unto them a recompense, O Jehovah, according to the work of their hands.
65 Thou wilt give them hardness of heart, thy curse unto them.
66 Thou wilt pursue them in anger, and destroy them from under the heavens of Jehovah.
1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.