1 Reis 1

1 O rei Davi estava velho e avançado em idade; por mais que o cobrissem de roupas, não se aquecia.

2 Seus servos disseram-lhe: "Busquemos para nosso senhor, o rei, uma donzela virgem que sirva o rei, tenha cuidado dele e durma em seu seio para que ele se aqueça".

3 Procuraram, pois, em toda a terra de Israel, uma donzela formosa; encontraram Abisag, a sunamita, e a conduziram à presença do rei.

4 Essa donzela era muito formosa. Ela cuidava do rei e o servia, mas ele não a possuiu.

5 Ora, Adonias, filho de Hagit, encheu-se de orgulho e exclamou: "Sou eu quem reinará". Preparou para si uma carruagem e cavalos e tomou uma escolta de cinquenta homens.

6 Nunca seu pai o contrariou, dizendo: "Por que fazes isso?". Além disso, ele era muito belo e (na idade) seguia imediatamente a Absalão.

7 Tendo feito reuniões com Joab, filho de Sárvia, e com o sacerdote Abiatar, esses tornaram-se seus adeptos.

8 O sacerdote Sadoc, porém, bem como Banaías, filho de Joiada, o profeta Natã, Semei e Rei, bem como os valentes de Davi, não abraçaram o seu partido.

9 Adonias, tendo imolado ovelhas, bois e bezerros cevados junto à pedra de Zoélet, ao lado de En-Roguel, convidou todos os seus irmãos, filhos do rei e todos os de Judá que estavam a serviço do rei.

10 Mas não convidou o profeta Natã, nem Banaías, nem os valentes, nem o seu irmão Salomão.

11 Disse Natã a Betsabeia, mãe de Salomão: "Não soubeste que Adonias, filho de Hagit, se proclamou rei, sem que o saiba Davi, nosso senhor?

12 Escuta, vou dar-te um conselho para que salves a tua vida e a de teu filho Salomão.

13 Vai ter com o rei Davi e dize-lhe: ‘Ó rei, meu senhor, não juraste à tua serva que Salomão, meu filho, reinaria depois de ti e se sentaria no teu trono? Por que então Adonias se proclamou rei?’.

14 Enquanto estiveres falando assim ao rei, entrarei e confirmarei o que tiveres dito".

15 Foi Betsabeia ter com o rei no seu quarto. O rei estava já muito velho e Abisag, a sunamita, cuidava dele.

16 Betsabeia inclinou-se e prostrou-se diante do rei. Este disse-lhe: "Que queres?".

17 Ela respondeu: "Meu senhor, prometeste com juramento à tua serva que meu filho Salomão reinaria depois de ti e se sentaria no teu trono.

18 Ora, eis que Adonias se proclamou rei, sem que o saiba o rei, meu senhor.

19 Imolou bois, bezerros cevados e grande quantidade de ovelhas e convidou todos os príncipes, o sacerdote Abiatar e o general Joab, mas não convidou o teu servo Salomão.

20 Ó rei, meu senhor, todo o Israel tem os olhos postos em ti, esperando que declares quem há de tomar o teu lugar no trono depois de ti.

21 Do contrário, logo que o rei, meu senhor, dormir com os seus pais, eu e meu filho Salomão seremos tratados como criminosos".

22 Falava ela ainda ao rei, quando se apresentou o profeta Natã.

23 Disseram ao rei: "Está aí o profeta Natã". Ele entrou e prostrou-se com o rosto por terra diante do rei.

24 Em seguida, disse: "Ó rei, meu senhor, porventura declaraste: Ado­nias reinará depois de mim e se sentará no meu trono?

25 Pois ele desceu hoje para imolar bois, bezerros cevados e grande quantidade de ovelhas, tendo convidado todos os príncipes, os generais e o sacerdote Abiatar, os quais estão comendo e bebendo com ele e gritando: ‘Viva o rei Adonias!’.

26 Não fomos, porém, convidados nem eu, teu servo, nem o sacerdote Sadoc, nem Banaías, filho de Joiada, nem teu servo Salomão.

27 Será do agrado de meu senhor e rei que assim se faça? Porque não deste a conhecer a teus servos quem deverá sentar-se depois de ti no trono do rei, meu senhor".

28 O rei respondeu: "Chamai-me Betsabeia". Ela entrou e ficou de pé diante dele.

29 O rei fez-lhe este juramento: "Pela vida de Deus que me livrou de toda angústia,

30 o que te jurei pelo Senhor, Deus de Israel, dizendo: ‘Teu filho Salomão reinará depois de mim e se sentará no meu trono em meu lugar, isso vou cumprir hoje’."

31 Betsabeia inclinou-se diante do rei, prostrando-se com a face por terra e disse: "Viva o rei Davi, meu senhor, para sempre!".

32 O rei Davi disse: "Chamai-me o sacerdote Sadoc, o profeta Natã e Banaías, filho de Joiada". Tendo-se eles apresentado diante do rei, este disse-lhes:

33 "Tomai convosco os servos de vosso amo, fazei montar na minha mula o meu filho Salomão e levai-o a Gion.

34 Ali o sacerdote Sadoc e o profeta Natã o ungirão rei de Israel. Tocareis então a trombeta e direis: ‘Viva o rei Salomão!’.

35 Voltareis depois atrás dele e ele virá sentar-se no meu trono para reinar em meu lugar; pois é a ele que estabeleço chefe de Israel e de Judá".

36 Banaías, filho de Joiada, respondeu ao rei: "Assim seja! Assim queira ordenar o Senhor, Deus de meu senhor e rei!

37 Esteja ele com Salomão assim como esteve com o rei, meu senhor, e eleve o seu trono ainda acima do trono de meu senhor, o rei Davi!".

38 O sacerdote Sadoc desceu com o profeta Natã, Banaías, filho de Joiada, os cereteus e os feleteus. Fizeram montar Salomão na mula de Davi e conduziram-no a Gion.

39 Tomou o sacerdote Sadoc no tabernáculo o chifre de óleo e ungiu com ele Salomão. A trombeta soou e todo o povo pôs-se a gritar: "Viva o rei Salo­mão!".

40 Depois toda a gente acompanhou-o em cortejo, tocando flauta e fazendo grandes festas, de modo que a terra vibrava com suas aclamações.

41 Quando Adonias e seus convivas terminavam o seu banquete, ouviram aquele clamor. Joab, ouvindo soar a trombeta, disse: "Por que esse barulho de cidade alvo­roçada?".

42 Falava ainda, quando sobreveio Jônatas, filho do sacerdote Abiatar. Adonias disse-lhe: "Vem, pois tu és um homem valente e trazes certamente boas notícias".

43 "Sim – respondeu Jônatas –, é verdade que o rei Davi, meu senhor, proclamou rei a Salomão.

44 Enviou com ele o sacerdote Sadoc, o profeta Natã, Banaías, filho de Joiada, juntamente com os cereteus e os feleteus, e estes fizeram-no montar na mula do rei.

45 O sacerdote Sadoc e o profeta Natã ungiram-no rei em Gion. Dali voltaram cheios de alegria e a cidade entrou em alvoroço; essa é a algazarra que ouviste.

46 E Salomão até já se assentou no trono do reino.

47 Além disso, os servos do rei foram felicitar o rei Davi, meu senhor, dizendo: ‘Que o teu Deus torne o nome de Salomão maior que o teu e eleve o seu trono ainda acima do teu!’. O rei prostrou-se então sobre o seu leito e disse:

48 ‘Bendito seja o Senhor, Deus de Israel, que hoje pôs sobre o meu trono um sucessor, vendo-o eu com os meus próprios olhos!’."

49 Os convidados de Adonias, aterrorizados, levantaram-se e foram cada um para o seu lado.

50 Adonias, temendo Salomão, levantou-se também e foi abraçar-se com os chifres do altar.

51 Disseram-no a Salomão, nestes termos: "Eis que Adonias, temendo o rei Salomão, foi abraçar-se com os chifres do altar, dizendo: ‘Jure-me hoje o rei Salomão que ele não fará morrer o seu servo à espada!’."

52 "Se ele se mostrar um homem valente – respondeu Salomão –, não lhe cairá por terra um só de seus cabelos; mas se nele se encontrar maldade, morrerá".

53 O rei Salomão mandou mensageiros e o fizeram descer do altar. Ele veio e prostrou-se diante do rei, que lhe disse: "Volta para a tua casa".

Suunemilainen Abisag hoitaa Daavidia. Adonia aikoo anastaa itselleen kuninkuuden. Salomo voidellaan kuninkaaksi.

1 Kun kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, ei hän enää voinut pysyä lämpimänä, vaikka häntä peitettiin peitteillä. 2 Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Etsittäköön herralleni, kuninkaalle, tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja olemaan hänen hoitajattarenaan. Jos hän makaa sinun sylissäsi, niin herrani, kuningas, pysyy lämpimänä." 3 Ja he etsivät koko Israelin alueelta kaunista tyttöä ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja veivät hänet kuninkaan tykö. 4 Hän oli hyvin kaunis tyttö ja tuli kuninkaan hoitajattareksi ja palveli häntä. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.

5 *2. Sam. 3:4; 2. Sam. 15:1; 1. Aik. 3:2Mutta Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: "Minä tahdon tulla kuninkaaksi". Ja hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään. 6 *2. Sam. 14:25Hänen isänsä ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Kuinka sinä noin teet?" Hän oli myöskin hyvin kaunis mies; ja äiti oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen. 7 *1. Kun. 2:22,28Hän neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa; ja he kannattivat Adonian puoluetta. 8 *2. Sam. 23:8Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Siimei, Rei ja Daavidin urhot eivät olleet Adonian puolella.

9 *Joos. 15:7; Joos. 18:16Ja Adonia teurasti lampaita, raavaita ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen ääressä. Ja hän kutsui kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan palvelijat; 10 mutta profeetta Naatanin, Benajan, urhot ja veljensä Salomon hän jätti kutsumatta.

11 Silloin Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin siitä mitään tietämättä? 12 Niin tule nyt, minä annan sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi Salomon hengen. 13 Mene kuningas Daavidin tykö ja sano hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani? Miksi siis Adonia on tullut kuninkaaksi? 14 Ja katso, sinun vielä puhutellessasi kuningasta siellä, tulen minä sinun jälkeesi sisään ja vahvistan sinun sanasi."

15 Niin Batseba meni kuninkaan tykö makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha; ja suunemilainen Abisag palveli kuningasta. 16 Ja Batseba kumarsi ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi: "Mikä sinun on?" 17 Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani'. 18 Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä, herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään. 19 Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotapäällikkö Jooabin; mutta palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta. 20 Sinua kohti, herrani, kuningas, ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä. 21 Muuten käy niin, että kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä tykö, minua ja minun poikaani Salomoa pidetään rikollisina." 22 Ja katso, hänen vielä puhutellessaan kuningasta tuli profeetta Naatan. 23 Ja kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso, profeetta Naatan on täällä". Ja tämä tuli kuninkaan eteen ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen. 24 Ja Naatan sanoi: "Herrani, kuningas, sinäkö olet sanonut: 'Adonia on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani'? 25 Sillä hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin; ja katso, he syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!' 26 Mutta minut, sinun palvelijasi, pappi Saadokin, Benajan, Joojadan pojan, ja sinun palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta. 27 Onko tämä lähtenyt herrastani, kuninkaasta, sinun antamatta palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?"

28 Kuningas Daavid vastasi ja sanoi: "Kutsukaa minun luokseni Batseba". Kun hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä, 29 *2. Sam. 4:9vannoi kuningas ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä: 30 niinkuin minä vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni, hän on istuva minun valtaistuimellani minun sijassani', niin minä tänä päivänä teen". 31 Silloin Batseba kumartui kasvoillensa maahan ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta ja sanoi: "Herrani, kuningas Daavid, eläköön iankaikkisesti!"

32 Ja kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa minun luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika". Niin he tulivat kuninkaan eteen. 33 *2. Aik. 32:30; 2. Aik. 33:14Ja kuningas sanoi heille: "Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo minun oman muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonille. 34 Siellä pappi Saadok ja profeetta Naatan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Ja puhaltakaa pasunaan ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!' 35 Seuratkaa sitten häntä tänne, että hän tulisi ja istuisi minun valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana minun sijassani. Sillä hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi." 36 Silloin Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Amen! Niin sanokoon Herra, minun herrani, kuninkaan, Jumala. 37 Niinkuin Herra on ollut minun herrani, kuninkaan, kanssa, niin olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin."

38 *2. Sam. 8:18; 1. Aik. 18:17Niin pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille. 39 *1. Sam. 10:24; 2. Kun. 11:12; 1. Aik. 29:22Ja pappi Saadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasunaan, ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!" 40 Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostansa.

41 Mutta Adonia ja kaikki kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat sen, juuri kun olivat lopettaneet syöntinsä. Ja kun Jooab kuuli pasunan äänen, sanoi hän: "Mitä tuo huuto ja pauhu kaupungissa tietää?" 42 Hänen vielä puhuessaan tuli Joonatan, pappi Ebjatarin poika; ja Adonia sanoi: "Tule tänne, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia". 43 Joonatan vastasi ja sanoi Adonialle: "Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi. 44 Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he panivat hänet kuninkaan muulin selkään. 45 Ja pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi, ja he tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se huuto, jonka te kuulitte. 46 Onpa Salomo jo istunut kuninkaan valtaistuimellekin, 47 ja kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan meidän herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoneet: 'Antakoon sinun Jumalasi Salomon nimen tulla vielä mainehikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi'. Ja kuningas on rukoillut vuoteessansa. 48 Ja vielä on kuningas puhunut näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan minun valtaistuimellani, niin että minä olen sen omin silmin nähnyt'." 49 Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan ja nousivat ja menivät kukin tiehensä.

50 *2. Moos. 27:2Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin sarviin. 51 Ja Salomolle ilmoitettiin: "Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: 'Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla surmaa palvelijaansa'". 52 *1. Sam. 14:45Silloin Salomo sanoi: "Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, ei hiuskarvakaan hänen päästään ole putoava maahan; mutta jos hänessä huomataan jotakin pahaa, on hänen kuoltava". 53 Ja kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet pois alttarilta; niin hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa. Ja Salomo sanoi hänelle: "Mene kotiisi".