Apocalipse 14

1 Eu vi ainda: o Cordeiro estava de pé no monte Sião, e perto dele cento e quarenta e quatro mil pessoas que traziam escritos na fronte o nome dele e o nome de seu Pai.

2 Ouvia, entretanto, um coro celeste semelhante ao ruído de muitas águas e ao ribombar de potente trovão. Esse coro que eu ouvia era ainda semelhante a músicos tocando as suas cítaras.

3 Cantavam como que um cântico novo diante do trono, diante dos quatro Animais e dos Anciãos. Ninguém podia aprender esse cântico, a não ser aqueles cento e quarenta e quatro mil que foram resgatados da terra.

4 Estes são os que não se contaminaram com mulheres, pois são virgens. São eles que acompanham o Cordeiro por onde quer que vá; foram resgatados dentre os homens, como primícias oferecidas a Deus e ao Cordeiro.

5 Em sua boca não se achou mentira, pois são irrepreensíveis.

6 Vi, então, outro anjo que voava pelo meio do céu, tendo um evangelho eterno para anunciar aos habitantes da terra e a toda nação, tribo, língua e povo.

7 Clamava em alta voz: "Temei a Deus, e dai-lhe glória, porque é chegada a hora do seu julgamento. Adorai aquele que fez o céu e a terra, o mar e as fontes".

8 Outro anjo seguiu-o, dizendo: "Caiu, caiu a grande Ba­bi­lônia, por ter dado de beber a todas as nações do vinho de sua imundície desenfreada".

9 Um terceiro anjo seguiu-os, dizendo em alta voz: "Se alguém adorar a Fera e a sua imagem, e aceitar o seu sinal na fronte ou na mão,

10 há de beber também o vinho da cólera divina, o vinho puro deitado no cálice da sua ira. Será atormentado pelo fogo e pelo enxofre diante dos seus santos anjos e do Cordeiro.

11 A fumaça do seu tormento subirá pelos séculos dos séculos. Não terão descanso algum, dia e noite, esses que adoram a Fera e a sua imagem, e todo aquele que acaso tenha recebido o sinal do seu nome".

12 Eis o momento para apelar para a paciên­cia dos santos, dos fiéis, aos mandamentos de Deus e à fé em Jesus.

13 Eu ouvi uma voz do céu, que dizia: "Escreve: Felizes os mortos que doravante morrem no Senhor. Sim, diz o Espírito, descansem dos seus trabalhos, pois as suas obras os seguem".

14 Eu vi ainda uma nuvem branca, sobre a qual se sentava como que um Filho do Homem, com a cabeça cingida de coroa de ouro e na mão uma foice afiada.

15 Outro anjo saiu do templo, gritando em voz alta para aquele que estava assentado na nuvem: "Lança a tua foice e ceifa, porque é chegada a hora de ceifar, pois está madura a seara da terra".

16 O Ser que estava assentado na nuvem lançou então a foice à terra, e a terra foi ceifada.

17 Outro anjo saiu do templo do céu. Tinha também uma foice afiada.

18 E outro anjo, aquele que tem poder sobre o fogo, saiu do altar e bradou em alta voz para aquele que tinha a foice afiada: "Lança a foice afiada e vindima os cachos da vinha da terra, porque maduras estão as suas uvas".

19 O anjo lançou a sua foice à terra e vindimou a vinha da terra, e atirou os cachos no grande lagar da ira de Deus.

20 O lagar foi pisado fora da cidade, e do lagar saiu sangue que atingiu até o nível dos freios dos cavalos pelo espaço de mil e seiscentos estádios.

Karitsa ja sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä seisovat Siionin vuorella 1-5. Taivaalla näkyy peräkkäin kolme enkeliä: ensimmäisellä on iankaikkinen evankeliumi 6, 7, toinen julistaa Babylonin kukistuneen 8, ja kolmas sanoo petoa kumartavien joutuvan vaivattaviksi iankaikkisesti 9-12. Herrassa kuolleet ovat autuaat 13. Kaksi enkeliä toimittaa maan elon leikkuun 14-20.

1 *Hes. 9:4; Ilm. 3:12; Ilm. 7:4; Ilm. 13:16Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. 2 *Hes. 1:24; Hes. 43:2; Ilm. 1:15; Ilm. 19:6Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat. 3 *Ps. 33:3; Ps. 40:4; Ps. 96:1; Ps. 98:1; Ps. 144:9; Ps. 149:1; Jes. 42:10; 1. Kor. 6:20; 1. Kor. 7:23; 1. Piet. 1:18-19; Ilm. 5:9; Ilm. 15:3Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. 4 *Matt. 25:1-13; 1. Kor. 6:20; 2. Kor. 11:2; Ef. 5:27; Jaak. 1:18; Ilm. 3:4; Ilm. 5:9; Ilm. 17:14Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, 5 *Ps. 32:2; Jes. 53:9; Sef. 3:13; Ef. 5:27; Kol. 1:22; 1. Piet. 2:22; Juud. 1:24eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.

6 *Ilm. 8:13Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. 7 *1. Moos. 1:1; 2. Moos. 20:11; 5. Moos. 32:3; Neh. 9:6; Ps. 33:6; Ps. 124:8; Ps. 146:6; Saarn. 12:13; Ap. t. 14:15; Ap. t. 17:24; Ilm. 11:18; Ilm. 15:4Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".

8 *Jes. 21:9; Jer. 50:2; Jer. 51:7-8; Ilm. 16:19; Ilm. 17:2,5; Ilm. 18:2-3; Ilm. 18:10,21; Ilm. 19:2Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat".

9 *Matt. 10:28; Ilm. 13:16-17; Ilm. 14:15Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, 10 *1. Moos. 19:24; Ps. 75:9; Jes. 34:10; Jes. 51:17; Jer. 25:15; Hes. 23:33; Hes. 38:22; Ilm. 16:19; Ilm. 18:6; Ilm. 19:3,20; Ilm. 20:10niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. 11 *1. Moos. 19:28; Jes. 34:9-10; Ilm. 13:16; Ilm. 16:2; Ilm. 18:9Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. 12 *Ilm. 2:13; Ilm. 12:17; Ilm. 13:10Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

13 *Jes. 57:2; 1. Tess. 4:14,16; 2. Tess. 1:7; Hebr. 4:4,10Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti — sanoo Henki — he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä."

14 *Hes. 1:26; Dan. 7:13; Dan. 10:16; Matt. 13:39,41; Ilm. 1:13; Ilm. 6:2Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. 15 *Job 5:26; Mark. 4:29Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". 16 Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. 17 Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. 18 *Joel 3:13,18Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet". 19 *Ilm. 19:15Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. 20 *Jes. 34:3; Jes. 63:3; Valit. 1:15; Joel 3:13Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän.