Juízes 1

1 Depois da morte de Josué, os israe­­litas consultaram o Senhor: "Quem dentre nós será o primeiro a combater os cana­neus?".

2 O Senhor respondeu: "Judá, pois eu entregarei a terra nas suas mãos".

3 Então, Judá disse a Simeão, seu irmão: "Vem comigo à terra que me coube por sorte, para combatermos contra os cana­neus. Depois irei contigo à tua terra". Simeão partiu com ele.

4 Judá travou combate e o Senhor entregou-lhe os cananeus e os ferezeus; derrotaram dez mil homens em Bezec.

5 Ali encontraram Adonibezec, atacaram-no e derrotaram os cananeus e os ferezeus.

6 Adonibezec fugiu, mas eles o perseguiram, prenderam-no e cortaram-lhe os polegares das mãos e dos pés.

7 Adonibezec disse: "Setenta reis, com os polegares das mãos e dos pés cortados, apanhavam debaixo de minha mesa as migalhas da comida. Como eu fiz, assim Deus me faz". E conduziram-no a Jerusalém, onde morreu.

8 Os juditas atacaram Jerusalém e a tomaram. Passaram os seus habitantes a fio da espada e incendiaram a cidade.

9 Desceram dali e combateram os cana­neus das montanhas, do Negueb e da planície.

10 Judá marchou contra os cananeus de Hebron (chamada antigamente Cariat-Arbe) e derrotou Sesai, Ai­mã e Tolmai.

11 Marchou depois contra os habitantes de Dabir, que antigamente se chamava Cariat-Sefer.

12 Caleb tinha dito: "Àquele que combater e tomar Cariat-Sefer darei por mulher minha filha Acsa".

13 Otoniel, filho de Cenez, irmão mais novo de Caleb, tomou a cidade; e Caleb deu-lhe sua filha Acsa por mulher.

14 Chegando Acsa à casa de seu marido, ele moveu-a a que pedisse um campo ao seu pai. E pela segunda vez ela saltou de seu jumento e Caleb disse-lhe: "Que tens?".

15 "Dá-me –, respondeu ela – um presente. Instalaste-me em uma terra árida; dá-me também fontes de água!" E Caleb deu-lhe as fontes superiores e inferiores.

16 Os filhos de Hobab, o quenita, cunhado de Moisés, subiram da cidade das Palmeiras com os juditas, no deserto de Judá, ao sul de Arad, e vieram estabelecer-se com o povo.

17 Judá prosseguiu sua marcha com Simeão, seu irmão, e derrotaram os cananeus de Sefat. Votaram a cidade ao interdito e ela recebeu o nome de Horma.

18 Judá tomou também Gaza e seu território, bem como Ascalon e Acaron com seus territórios.

19 O Senhor estava com Judá, e ele conquistou a montanha; porém, não pôde despojar os habitantes da planície que possuíam carros de ferro.

20 Conforme o que Moisés tinha dito, deram Hebron a Caleb, que expulsou dela os três filhos de Enac.

21 Os benjaminitas não exterminaram os jebuseus de Jerusalém; por isso, os jebuseus habitaram em Jerusalém com os benjaminitas até o presente.

22 A família de José marchou também contra Betel, e o Senhor esteve com eles.

23 E quando exploravam Betel, que antes se chamava Luza,

24 viram um homem que saía da cidade e disseram-lhe: "Mostra-nos por onde se pode entrar na cidade e usaremos de misericórdia contigo".

25 Ele indicou-lhes a entrada. Eles passaram a localidade a fio de espada, poupando, porém, aquele homem com a sua família.

26 Esse emigrou para a terra dos hiteus, onde construiu uma cidade, à qual pôs o nome de Luza, como é chamada ainda hoje.

27 Manassés não expulsou os habitantes de Betsã com suas aldeias, nem os de Tanac, de Dora, de Jeblam, de Meguido, com suas aldeias, porque os cananeus estavam decididos a ocupar essa terra.

28 Quando se tornaram mais fortes, os israelitas fizeram-nos tributários, mas não os despojaram.

29 Efraim não expulsou os cananeus de Gezer, os quais continuaram a habitar em Gezer, no meio de Efraim.

30 Zabulon não expulsou os habitantes de Cetron, nem os de Naalol; e os cananeus continua­ram a habitar no meio de Zabulon, embora sujeitos ao tributo.

31 Aser não expulsou os habitantes de Aco, nem os de Sidon, nem os de Aalab, de Acazib, de Helba, de Afec e de Roob;

32 os filhos de Aser estabeleceram-se entre os cananeus, habitantes daquela terra, não podendo expulsá-los.

33 Neftali não expulsou os habitantes de Bet-Sames, nem os de Bet-Anat, e estabeleceu-se entre os cananeus, habitantes daquela terra; os betsamitas e os betanitas ficaram-lhe tributários.

34 Os amorreus repeliram os danitas para a montanha, e não lhes permitindo descer para a planície.

35 Persistiram em ficar em Ar-Hares, em Aialon e em Sale­bim; mas a mão da casa de José prevaleceu sobre eles e tiveram de pagar o tributo.

36 O território dos amorreus estendia-se desde a costa de Acrabim e de Sela, para o norte.

Kanaanin maan valloitus Joosuan kuoleman jälkeen.

1 *4. Moos. 27:21; Tuom. 20:18Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: "Kenen meistä on ensiksi lähdettävä kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan?" Herra vastasi: 2 "Juuda lähteköön; katso, minä annan maan hänen käsiinsä". 3 Niin Juuda sanoi veljellensä Simeonille: "Lähde minun kanssani minun arpaosaani, ja sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen sinun kanssasi sinun arpaosaasi". Niin Simeon lähti hänen kanssaan. 4 Ja Juuda lähti, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä; ja he voittivat heidät Besekissä — kymmenentuhatta miestä. 5 Ja he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset. 6 Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat. 7 *2. Moos. 21:23; Luuk. 6:38Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niinkuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut". Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

8 Ja Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen. 9 Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Etelämaassa ja Alankomaassa. 10 *Joos. 10:36; Joos. 11:21; Joos. 15:13Niin Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa — Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba — ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain. 11 *Joos. 15:15Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan — Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer — 12 ja Kaaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi".

13 Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi. 14 Ja kun Aksa tuli, niin hän yllytti miestänsä, että tämä pyytäisi hänen isältänsä peltomaata; ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" 15 Niin hän vastasi hänelle: "Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan*Vrt. muistutus Joos. 15:19., anna siis minulle vesilähteitä". Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

16 *2. Moos. 18:1; 4. Moos. 10:29; 4. Moos. 24:21; 5. Moos. 34:3; Tuom. 4:11; 1. Sam. 15:6Ja keeniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia; he menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan.

17 *4. Moos. 21:3Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi*Vrt. muistutus 4. Moos. 21:3.. 18 Ja Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen. 19 *Joos. 17:16; Joos. 17:18Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja. 20 *4. Moos. 14:24; Joos. 14:13; Joos. 15:13Ja he antoivat Kaalebille Hebronin, niinkuin Mooses oli puhunut; ja hän karkoitti sieltä ne kolme anakilaista. 21 *Joos. 15:63; 2. Sam. 5:6Mutta benjaminilaiset eivät karkoittaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti.

22 Myöskin Joosefin heimo lähti liikkeelle; se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssansa. 23 *1. Moos. 28:19Ja Joosefin heimo vakoilutti Beeteliä — kaupungin nimi oli muinoin Luus — 24 ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin me teemme sinulle laupeuden". 25 *Joos. 6:25Niin hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta sen miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään. 26 *Joos. 16:2Ja se mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

27 *Joos. 17:11Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan. 28 Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkoittanut heitä.

29 *Joos. 16:10Efraim ei karkoittanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, Geseriin.

30 Sebulon ei karkoittanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, mutta joutuivat työveron alaisiksi.

31 Asser ei karkoittanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita. 32 Ja niin asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen, koska eivät karkoittaneet heitä.

33 Naftali ei karkoittanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja joutui niin asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen; mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat joutuivat heille työveron alaisiksi.

34 Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle. 35 Ja amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin; mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he joutuivat työveron alaisiksi. 36 Ja amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin.