1 ‹‹Çocukluğunda sevdim İsraili, 2 Oğlumu Mısırdan çağırdım.2 Peygamberler İsraili çağırdıkça, 2 İsrail uzaklaştı onlardan. 2 Kurban kestiler Baallara, 2 Buhur yaktılar putlara.3 Efrayime yürümeyi ben öğrettim, 2 Kollarıma aldım onları. 2 Ama kendilerine şifa verenin ben olduğumu anlamadılar.4 Onları insancıl iplerle, 2 Sevgi bağlarıyla kendime çektim; 2 Boyunduruklarını kaldıran biri gibi oldum, 2 Eğilip yiyeceklerini verdim.5 ‹‹Mısıra dönmeyecekler, 2 Asur kral olacak başlarına, 2 Çünkü bana dönmek istemediler.6 Fırıl fırıl kılıç dönecek kentlerinde, 2 Kapı sürgülerini yok edecek, 2 Tüketecek onları düzenleri yüzünden.7 Halkım benden uzaklaşmaya kararlı. 2 Beni, Yüce Olanı çağırsalar bile, 2 Asla yüceltmeyeceğim onları.8 ‹‹Nasıl vazgeçerim senden, ey Efrayim? 2 Nasıl teslim ederim seni, ey İsrail? 2 Admaya yaptığımı nasıl sana yaparım? 2 Seni nasıl Sevoyime çeviririm? 2 Yüreğim değişti içimde, 2 Alevlendi acıma duygularım.9 Kızgın öfkemi başınıza yağdırmayacağım, 2 Efrayimi yeniden yok etmeyeceğim. 2 Çünkü ben insan değil, Tanrıyım, 2 Kutsal Olanım aranızda, 2 Artık öfkeyle üzerinize varmayacağım.10 Aslan gibi kükreyen 2 RABbin ardınca yürüyecekler; 2 O kükreyince titreyerek gelecek çocukları batıdan.11 Mısırdan kuşlar gibi, 2 Asurdan güvercinler gibi 2 Titreyerek gelecekler. 2 Evlerine oturtacağım onları›› 2 Diyor RAB.12 Efrayim yalanla, 2 İsrail halkı hileyle çevremi sardı. 2 Yahuda'ysa hâlâ dizginsiz, 2 Tanrı'ya, Kutsal ve Sadık Olan'a karşı.

1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.3 Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.4 Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.12 (H12:1) Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.