1 万事都有定期， 天下万务都有定时： 2 生有时， 死有时； 栽种有时， 拔出所种的也有时； 3 杀戮有时， 医治有时； 拆毁有时， 建造有时； 4 哭有时， 笑有时； 哀恸有时， 踊跃有时； 5 拋掷石头有时， 堆聚石头有时； 拥抱有时， 避免拥抱有时； 6 寻找有时， 舍弃有时； 保存有时， 拋弃有时； 7 撕裂有时， 缝补有时； 静默有时， 讲话有时； 8 爱有时， 恨有时； 战争有时， 和平有时。 9 作工的人在自己的劳碌上得到什么益处呢？ 10 我看 神给予世人的担子， 是要他们为此烦恼。 11 他使万事各按其时， 成为美好； 他又把永恒的意识放在人的心里； 虽然这样， 人还是不能察觉 神自始至终的作为。 12 我晓得人生最好是寻乐享福， 13 人人有吃有喝， 在自己的一切劳碌中自得其乐； 这就是 神的恩赐。 14 我知道 神所作的一切， 都必永存， 无可增添， 无可减少； 神这样作， 为要使人在他面前存敬畏的心。 15 现在有的， 先前就有； 将来有的， 早已有了； 因为 神使已过的事重新出现（" 神使已过的事重新出现"原文作" 神寻回已过的事"）。 16 我在日光之下又看见： 审判的地方有奸恶， 维护公义的地方也有奸恶。 17 我自己心里说： " 神必审判义人和恶人， 因为各样事务、各样工作都有定时。" 18 我自己心里说： "至于世人， 神要试验他们， 使他们看见自己与牲畜无异。 19 因为世人所遭遇的与牲畜所遭遇的， 都是一样： 这个怎样死， 那个也怎样死， 两者的气息都是一样， 所以人并不胜于牲畜。一切都是虚空。 20 大家都到一个地方去， 都出于尘土， 也都归回尘土。 21 有谁知道人的灵是往上升， 牲畜的魂（"魂"的原文与"灵"〔3:21〕和"气息"〔3:19〕相同）是下降而入地呢？" 22 因此我看人最好是在自己所作的事上自得其乐， 因为这也是他的分； 谁能使他看见他自己死后的事呢？

1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.9 Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?10 Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.11 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.12 Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.13 Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.14 Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.15 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.16 Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.17 Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.20 Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?22 Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?