1 这月二十四日， 以色列人聚集， 一同禁食， 身穿麻衣， 头上蒙灰。 2 以色列的后裔跟所有外族人分离， 然后站立， 承认自己的罪过和他们列祖的罪孽。 3 那天四分之一的时间， 他们站在自己的地方， 宣读耶和华他们的 神的律法书； 另外四分之一的时间， 他们认罪和敬拜耶和华他们的 神。 4 耶书亚、巴尼、甲篾、示巴尼、布尼、示利比、巴尼和基拿尼， 站立在利未人的台阶上， 向耶和华他们的 神大声哀求。 5 利未人耶书亚、甲篾、巴尼、哈沙尼、示利比、荷第雅、示巴尼和毗他希雅说： "你们要起立， 称颂耶和华你们的 神， 直到永永远远。""耶和华啊， 你荣耀的名是应当称颂的； 愿你的名被尊崇， 超过一切称颂和赞美。 6 你， 唯独你是耶和华， 你造了天， 天上的天和天军， 地和地上的万物， 海和海中的万物， 你使这一切生存， 天军也都敬拜你。 7 你是耶和华 神， 你拣选亚伯兰， 带领他出了迦勒底的吾珥， 改他的名字为亚伯拉罕。 8 你见他在你面前心里诚实可靠， 就与他立约， 要把迦南人、赫人、亚摩利人、比利洗人、耶布斯人和革迦撒人之地， 赐给他的后裔； 你履行了你的诺言， 因为你是公义的。 9 你看见我们的列祖在埃及所受的困苦， 垂听他们在红海的哀求， 10 因为你知道埃及人怎样狂妄自大地对待他们， 所以就对法老和他的一切臣仆， 以及他国中所有的人民， 施行神迹奇事， 为你自己建立了至今仍存的名声。 11 你又在我们的列祖面前把海分开， 使他们在海中的干地上走过去； 把追赶他们的人丢在深处， 好像石头拋进怒海之中。 12 日间你用云柱引导他们， 夜间用火柱光照他们要行的路。 13 你降临西奈山上， 从天上与他们说话， 赐给他们正直的典章、真实的律法、美好的条例与诫命。 14 你使他们认识你的圣安息， 借你仆人摩西向他们颁布诫命、条例和律法。 15 你从天上赐下粮食， 给他们充饥， 吩咐水从磐石流出来给他们解渴； 你又吩咐他们进去占领， 你举手起誓要赐给他们的那地。 16 但是我们的列祖狂妄自大， 硬着颈项， 不听从你的命令。 17 他们拒绝听从， 也不记念你在他们中间所行的奇事， 硬着颈项， 存心悖逆， 自立首领， 要回到他们为奴之地去。但你是乐意饶恕的 神， 你有恩典， 有怜悯， 不轻易发怒， 并有丰盛的慈爱， 所以你没有撇弃他们。 18 他们更为自己铸造了一头牛犊， 说： ‘这就是把你们从埃及领上来的神！ ’他们犯了亵渎大罪， 19 你还是因着你丰盛的怜悯， 没有把他们撇弃在旷野； 日间云柱没有离开他们， 仍然在路上引导他们； 夜间火柱也没有离开他们， 还是光照他们要行的路。 20 你赐下良善的灵教导他们； 你没有留住吗哪不给他们吃； 你给他们水解渴。 21 在旷野四十年， 你供养他们， 他们毫无缺乏， 衣服没有穿破， 他们的脚也没有肿痛。 22 你把列国和万民赐给他们， 你把列国分给他们作疆界， 他们就获得西宏之地， 希实本王之地和巴珊王噩之地。 23 你使他们的子孙众多， 像天上的星星那么多； 你把他们带进你应许他们的列祖要进去得为业的那地。 24 于是他们的子孙进去， 获得那地； 你使那地的迦南居民向他们屈服， 又把迦南众王和那地的各民族， 都交在以色列人手里， 以色列人可以随意对待他们。 25 他们夺取了坚固的城、肥沃的土地， 获得了满载各样财宝的房屋、挖好的水井、葡萄园、橄榄园和很多果树； 他们吃得饱足， 身体发胖， 因你的大恩生活安逸快乐。 26 "可是他们竟悖逆， 背叛你， 把你的律法丢在背后， 杀害那些控告他们， 要他们归向你的先知， 犯了亵渎的大罪。 27 所以你把他们交在敌人的手中， 好让他们受困苦； 他们受困苦的时候， 就向你呼求， 你就从天上垂听， 按着你丰盛的怜悯， 赐给他们拯救者， 拯救他们脱离敌人的手。 28 但他们得享安宁以后， 又在你面前行恶， 你就撇弃他们在仇敌的手中， 让仇敌管辖他们； 然而他们回转过来， 向你哀求， 你就从天上垂听， 按着丰盛的怜悯， 一次又一次拯救他们。 29 你警告他们， 要他们转向你的律法； 但他们狂妄自大， 不听从你的诫命， 犯罪干犯你的典章。人应遵行这些典章， 按照它们生活， 他们却固执地扭转肩头， 硬着颈项， 不肯听从。 30 你多年容忍他们， 你的灵借着你的众先知劝戒他们， 他们还是不侧耳而听， 所以你把他们交在各地的民族手中。 31 然而因你丰富的怜悯， 你不把他们灭尽， 也不撇弃他们， 因为你是有恩典有怜悯的 神。 32 "我们的 神啊， 你是至大、全能、至可畏、守约施慈爱的 神， 现在求你不要把我们、我们的君王和领袖、我们的祭司和先知、我们的列祖和你的众民， 从亚述列王的日子直到今日所遭遇的一切苦难， 看为小事。 33 在一切临到我们身上的事上， 你都是公义的； 因为你所行的是信实的， 我们所行的是邪恶的。 34 我们的君王和领袖， 我们的祭司和列祖， 都没有遵行你的律法， 也没有留心听从你的诫命和你向他们郑重的警告。 35 他们在本国中， 享受你赐给他们的大福， 在你摆在他们面前这广大肥沃的地上， 却不事奉你， 不转离他们的恶行。 36 我们今天竟成了奴仆！ 就是在你赐给我们列祖享用其上果实和美物之地， 我们竟在这地上作了奴仆！ 37 这地丰富的出产都归给列王， 就是你因我们的罪派来管辖我们的； 他们也随意管辖我们的身体和我们的牲畜； 我们遭遇大患难。 38 现在由于这一切事， 我们立下确实的约， 写在文件上； 我们的领袖、利未人和祭司， 都在上面盖了印。"（本节在《马索拉抄本》为10:1）

1 Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan.2 Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit.3 He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä.4 Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa.6 Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. Kumartaen rukoilevat sinua taivaan tähtien joukot.7 Sinä olet Herra Jumala. Sinä valitsit Abramin, johdatit hänet pois Kaldean Urista ja annoit hänelle nimen Abraham.8 Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen, ja solmit hänen kanssaan liiton, lupasit antaa Kanaaninmaan, heettiläisten ja amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan, sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen. Ja lupauksesi sinä täytit: sinä pysyt sanassasi.9 Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä, kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.10 Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.11 Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään, ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten. Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen kuin kiven kuohuviin aaltoihin.12 Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa valaisten tien, jota he kulkivat.13 Sinä laskeuduit Siinainvuorelle, sinä puhuit heille korkeuksista, annoit heille selkeät säädökset ja luotettavat lait, hyvät ohjeet ja käskyt.14 Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi, ja palvelijasi Mooses antoi heille sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.15 Sinä annoit taivaasta leipää, kun heidän oli nälkä, sinä panit veden virtaamaan kalliosta, kun heidän oli jano. Käskit heidän ottaa haltuunsa maan, jonka sinä kätesi kohottaen olit luvannut heille antaa.16 Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä ja alkoivat niskoitella. Eivät he totelleet käskyjäsi,17 vaan kieltäytyivät kuulemasta, eivät he muistaneet ihmetekojasi, joilla olit heitä auttanut. He niskuroivat ja valitsivat itselleen johtajan palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen. Mutta sinä annat anteeksi, olet armollinen ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä et hylännyt heitä,19 Mutta sinun armosi oli suuri, sinä et hylännyt heitä autiomaahan. Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään, vaan näytti heille tietä, öisin ei tulipatsas väistynyt, vaan valaisi tien, jota he kulkivat.20 Sinä annoit heille hyvän henkesi opettamaan viisautta, annoit mannaa heidän syödäkseen ja vettä, kun heidän oli jano.21 Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa, mitään ei heiltä puuttunut, heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki, heidän jalkansa eivät turvonneet.22 Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen, jaoit ne heille rajamaiksi. He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan ja Basanin kuninkaan Ogin maan.23 Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi, heitä oli kuin tähtiä taivaalla. Sinä veit heidät maahan, josta olit antanut lupauksen heidän isilleen.24 Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa. Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten, kukistua heidän edessään ja annoit heidän valtaansa tuon maan kuninkaat ja kansan, ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat.25 He valloittivat linnoitetut kaupungit ja viljavat pellot, he saivat omikseen talot ja niiden runsaat varastot, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, oliivilehdot ja suuret määrät hedelmäpuita. He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat, he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta.26 Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan, he käänsivät selkänsä sinun laillesi ja tappoivat sinun profeettasi, jotka nuhtelivat heitä koettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi. Pahoin he sinua herjasivat.27 Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin, ja nämä sortivat heitä. Hädässään he silloin huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia, jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.28 Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen sinua vastaan. Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin, sortajien käsiin. Jälleen he huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi pelastit heidät, kerran toisensa jälkeen.29 Sinä nuhtelit heitä, jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi, mutta he olivat röyhkeitä eivätkä kuunnelleet käskyjäsi. He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan, jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa. Itsepäisesti he käänsivät selkänsä eivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua.30 Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan vuodesta toiseen. Sinä varoitit heitä hengelläsi, annoit profeettojesi nuhdella heitä, mutta he eivät suostuneet kuulemaan. Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin.31 Mutta suuressa armossasi et antanut heidän tuhoutua etkä hylännyt heitä, sillä sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala.32 Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti.33 Sinä olet tehnyt oikein kaikessa, mikä on kohdannut meitä. Sinä olet ollut uskollinen, me olemme rikkoneet sinua vastaan.34 Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme eivät totelleet sinun lakiasi, he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi, jotka olit heille antanut.35 Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa ja kaikki se hyvä, minkä olit antanut heille, vaikka heillä oli laaja, viljava maa, jonka olit heille lahjoittanut, he eivät palvelleet sinua eivätkä luopuneet pahoista teoistaan.36 Nyt me olemme orjia. Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme, jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista, siinä maassa me olemme orjina.37 Sen runsas sato kuuluu kuninkaille, joiden valtaan olet meidät antanut syntiemme tähden. He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme. Suuri on meidän ahdinkomme.38 (H10:1)Kaiken tämän vuoksi teemme kirjallisesti juhlallisen sopimuksen, ja päällikkömme, leeviläisemme ja pappimme painavat siihen sinettinsä.