1 If a man steal an ox, or a sheep, and kill it, or sell it, he shall restore five oxen for the ox, and four sheep for the sheep.

2 If the thief be encountered breaking in, and be smitten so that he die, there shall be no blood-guiltiness for him.

3 If the sun be risen on him, there shall be blood-guiltiness for him; he should have made full restitution: if he had nothing, he would have been sold for his theft.

4 If the stolen thing be actually found alive in his hand, whether it be ox, or ass, or sheep, he shall restore double.

5 If a man shall cause a field or vineyard to be eaten, and put in his cattle, and pasture in another man's field, of the best of his own field, and of the best of his own vineyard shall he make {it} good.

6 -If fire break out, and seize the thorns, and the stacks of corn, or the standing corn, or the field be consumed, he that kindled the fire shall fully make it good.

7 -If a man deliver unto his neighbour money or stuff to keep, and it be stolen out of the man's house; if the thief be found, let him restore double;

8 if the thief be not found, the master of the house shall be brought before the judges, {to see} if he has not put his hand unto his neighbour's goods.

9 As to all manner of fraud, -as to ox, as to ass, as to sheep, as to clothing, as to everything lost, of which {a man} saith, It is this-the cause of both parties shall come before the judges: he whom the judges shall condemn shall restore double to his neighbour.

10 If a man deliver unto his neighbour an ass, or an ox, or a sheep, or any cattle, to keep, and it die, or be hurt, or driven away, and no man see {it},

11 an oath of Jehovah shall be between them both, that he hath not put his hand unto his neighbour's goods; and the owner of it shall accept it, and he shall not make {it} good.

12 But if it have been stolen from him, he shall make {it} good unto its owner.

13 If it have been torn in pieces, let him bring it {as} witness: he shall not make good what was torn.

14 -And if a man borrow anything of his neighbour, and it be hurt, or die, its owner not being with it, he shall fully make it good;

15 if the owner thereof be with it, he shall not make {it} good; if it be a hired {thing}, it came for its hire.

16 And if a man seduce a virgin that is not betrothed, and lie with her, he shall certainly endow her, to be his wife.

17 If her father utterly refuse to give her unto him, he shall weigh money according to the dowry of virgins.

18 -Thou shalt not suffer a witch to live.

19 -Every one that lieth with a beast shall certainly be put to death.

20 -He that sacrificeth to {any} god, save to Jehovah only, shall be devoted to destruction.

21 Thou shalt neither vex a stranger, nor oppress him; for ye have been strangers in the land of Egypt.

22 Ye shall not afflict any widow or fatherless child.

23 If thou afflict him in any way, if he cry at all unto me, I will certainly hear his cry;

24 and my anger shall burn, and I will slay you with the sword; and your wives shall be widows, and your children fatherless.

25 -If thou lend money to my people, the poor with thee, thou shalt not be to him as a usurer: ye shall charge him no interest.

26 -If thou at all take thy neighbour's garment in pledge, thou shalt return it to him before the sun goes down;

27 for that is his only covering, his garment for his skin: on what shall he lie down? And it shall come to pass, when he crieth unto me, that I will hear; for I am gracious.

28 Thou shalt not revile the judges, nor curse a prince amongst thy people.

29 -Thou shalt not delay the fulness of thy {threshing-floor} and the outflow of thy {winepress}. The firstborn of thy sons shalt thou give unto me.

30 Likewise shalt thou do with thy calf, with thy sheep: seven days shall it be with its dam; on the eighth day thou shalt give it me.

31 -And ye shall be holy men unto me; and ye shall not eat flesh torn in the field: ye shall cast it to the dog.

2 Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, ei tappaja ole vereen vikapää.

3 Mutta jos aurinko jo oli noussut, niin tappaja on vereen vikapää. Varas maksakoon korvauksen; mutta jos hänellä ei ole mitään, niin myytäköön hänet varastamansa tavaran korvaukseksi.

4 Jos varastettu eläin, olipa se härkä, aasi tai lammas, tavataan hänen hallustaan elävänä, niin korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

5 Jos joku turmelee toiselta pellon tai viinitarhan päästämällä siihen karjansa ja syöttämällä sitä toisen pellossa, antakoon korvaukseksi peltonsa tai viinitarhansa parhaimman kasvun.

6 Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin ja jos kuhilaat tai vilja tai pelto palaa, niin korvatkoon vahingon se, joka on kulovalkean sytyttänyt.

7 Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavataan, korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

8 Mutta jos varasta ei tavata, astukoon talon omistaja Jumalan eteen ja vannokoon, ettei hän ole kädellänsä kajonnut toisen omaan.

9 Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää tai aasia tai lammasta tai vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: 'Tämä se on', tulkoon kummankin asia Jumalan eteen; ja se, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, korvatkoon toiselle kaksinkertaisesti.

10 Jos joku antaa toiselle aasin tai härän tai lampaan tai minkä eläimen tahansa säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään pois kenenkään näkemättä,

11 niin vala Herran edessä ratkaiskoon heidän välillään, onko toinen kädellänsä kajonnut toisen omaan; omistaja hyväksyköön valan, ja toinen olkoon korvauksesta vapaa.

12 Mutta jos se on häneltä varastettu, korvatkoon sen omistajalle.

13 Jos se on raadeltu, tuokoon sen esiin todistukseksi, eikä hänen tarvitse raadeltua korvata.

14 Jos joku lainaa toiselta elukan ja se vahingoittuu tai kuolee eikä sen omistaja ole saapuvilla, korvatkoon sen.

15 Jos sen omistaja on saapuvilla, ei tarvitse korvausta maksaa; jos se oli vuokralla, olkoon vuokra korvauksena.

16 Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.

17 Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niinkuin neitsyestä.

18 Velhonaisen älä salli elää.

19 Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.

20 Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.

21 Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.

22 Älkää sortako leskeä tai orpoa.

23 Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa,

24 ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.

25 Jos lainaat rahaa jollekin minun kansastani, jollekin köyhälle, joka on sinun luonasi, niin älä menettele koronkiskurin tavoin häntä kohtaan. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen.

26 Jos sinä olet lähimmäiseltäsi ottanut pantiksi vaipan, anna se hänelle takaisin, ennenkuin aurinko laskee;

27 sillä se on hänen ainoa peitteensä, johon hän käärii ruumiinsa. Missä hän muutoin makaisi? Ja jos hän huutaa minua avukseen, kuulen minä häntä, sillä minä olen laupias.

28 Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.

29 Älä viivyttele antamasta antia vilja-ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle.

30 Samoin tee raavaittesi ja lampaittesi ensiksisyntyneelle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa; kahdeksantena päivänä anna se minulle.