1 Jesus therefore, six days before the passover, came to Bethany, where was the dead {man} Lazarus, whom Jesus raised from among {the} dead.

2 There therefore they made him a supper, and Martha served, but Lazarus was one of those at table with him.

3 Mary therefore, having taken a pound of ointment of pure nard of great price, anointed the feet of Jesus, and wiped his feet with her hair, and the house was filled with the odour of the ointment.

4 One of his disciples therefore, Judas {son} of Simon, Iscariote, who was about to deliver him up, says,

5 Why was this ointment not sold for three hundred denarii and given to the poor?

6 But he said this, not that he cared for the poor, but because he was a thief and had the bag, and carried what was put into {it}.

7 Jesus therefore said, Suffer her to have kept this for the day of my preparation for burial;

8 for ye have the poor always with you, but me ye have not always.

9 A great crowd therefore of the Jews knew that he was there; and they came, not because of Jesus only, but also that they might see Lazarus whom he raised from among {the} dead.

10 But the chief priests took counsel that they might kill Lazarus also,

11 because many of the Jews went away on his account and believed on Jesus.

12 On the morrow a great crowd who came to the feast, having heard that Jesus is coming into Jerusalem,

13 took branches of palms and went out to meet him, and cried, Hosanna, blessed {is} he that comes in the name of {the} Lord, the King of Israel.

14 And Jesus, having found a young ass, sat upon it; as it is written,

15 Fear not, daughter of Zion: behold, thy King cometh, sitting on an ass's colt.

16 {Now} his disciples knew not these things at the first; but when Jesus was glorified, then they remembered that these things were written of him, and that they had done these things to him.

17 The crowd therefore that was with him bore witness because he had called Lazarus out of the tomb, and raised him from among {the} dead.

18 Therefore also the crowd met him because they had heard that he had done this sign.

19 The Pharisees therefore said to one another, Ye see that ye profit nothing: behold, the world is gone after him.

20 And there were certain Greeks among those who came up that they might worship in the feast;

21 these therefore came to Philip, who was of Bethsaida of Galilee, and they asked him saying, Sir, we desire to see Jesus.

22 Philip comes and tells Andrew, {and again} Andrew comes and Philip, and they tell Jesus.

23 But Jesus answered them saying, The hour is come that the Son of man should be glorified.

24 Verily, verily, I say unto you, Except the grain of wheat falling into the ground die, it abides alone; but if it die, it bears much fruit.

25 He that loves his life shall lose it, and he that hates his life in this world shall keep it to life eternal.

26 If any one serve me, let him follow me; and where I am, there also shall be *my* servant. {And} if any one serve me, him shall the Father honour.

27 Now is my soul troubled, and what shall I say? Father, save me from this hour. But on account of this have I come to this hour.

28 Father, glorify thy name. There came therefore a voice out of heaven, I both have glorified and will glorify {it} again.

29 The crowd therefore, which stood {there} and heard {it}, said that it had thundered. Others said, An angel has spoken to him.

30 Jesus answered and said, Not on my account has this voice come, but on yours.

31 Now is {the} judgment of this world; now shall the prince of this world be cast out:

32 and I, if I be lifted up out of the earth, will draw all to me.

33 But this he said signifying by what death he was about to die.

34 The crowd answered him, We have heard out of the law that the Christ abides for ever; and how sayest thou that the Son of man must be lifted up? Who *is* this, the Son of man?

35 Jesus therefore said to them, Yet a little while is the light amongst you. Walk while ye have the light, that darkness may not overtake you. And he who walks in the darkness does not know where he goes.

36 While ye have the light, believe in the light, that ye may become sons of light. Jesus said these things, and going away hid himself from them.

37 But though he had done so many signs before them, they believed not on him,

38 that the word of the prophet Esaias which he said might be fulfilled, Lord, who has believed our report? and to whom has the arm of the Lord been revealed?

39 On this account they could not believe, because Esaias said again,

40 He has blinded their eyes and hardened their heart, that they may not see with their eyes, and understand with their heart and be converted, and I should heal them.

41 These things said Esaias because he saw his glory and spoke of him.

42 Although indeed from among the rulers also many believed on him, but on account of the Pharisees did not confess {him}, that they might not be put out of the synagogue:

43 for they loved glory from men rather than glory from God.

44 But Jesus cried and said, He that believes on me, believes not on me, but on him that sent me;

45 and he that beholds me, beholds him that sent me.

46 I am come into the world {as} light, that every one that believes on me may not abide in darkness;

47 and if any one hear my words and do not keep {them}, I judge him not, for I am not come that I might judge the world, but that I might save the world.

48 He that rejects me and does not receive my words, has him who judges him: the word which I have spoken, that shall judge him in the last day.

49 For I have not spoken from myself, but the Father who sent me has himself given me commandment what I should say and what I should speak;

50 and I know that his commandment is life eternal. What therefore I speak, as the Father has said to me, so I speak.

1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

2 Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.

3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

4 Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:

5 Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?

6 Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.

9 Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.

10 Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,

11 koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.

12 Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,

14 Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on:

16 Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.

17 Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.

18 Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.

20 Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.

22 Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.

24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

27 Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.

31 Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.

33 Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.

37 Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,

39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:

41 Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.

42 Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.

43 Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

45 Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.

46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.