1 And he said unto me, Son of man, stand upon thy feet, and I will speak with thee.2 And the Spirit entered into me when he spoke unto me, and set me upon my feet; and I heard him that spoke unto me.3 And he said unto me, Son of man, I send thee to the children of Israel, to nations that are rebellious, which have rebelled against me: they and their fathers have transgressed against me unto this very day;4 and these children are impudent and hard-hearted: I am sending thee unto them; and thou shalt say unto them, Thus saith the Lord Jehovah.5 And they, whether they will hear or whether they will forbear-for they are a rebellious house-yet shall they know that there hath been a prophet among them.6 And thou, son of man, be not afraid of them, and be not afraid of their words; for briars and thorns are with thee, and thou dwellest among scorpions: be not afraid of their words, and be not dismayed at their faces; for they are a rebellious house.7 And thou shalt speak my words unto them, whether they will hear or whether they will forbear; for they are rebellious.8 And thou, son of man, hear what I say unto thee; be not thou rebellious like that rebellious house: open thy mouth, and eat that I give thee.9 And I looked, and behold, a hand was put forth toward me; and behold, a roll of a book therein.10 And he spread it out before me; and it was written within and without; and there were written in it lamentations, and mourning, and woe.

2 Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.4 Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: 'Näin sanoo Herra Jumala.'5 Kuulkoot tai olkoot kuulematta -- he ovat uppiniskaista kansaa -- he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.6 Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä -- he ovat uppiniskaista kansaa.7 Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta -- he ovat uppiniskaisia.9 Minä näin, kuinka minua kohti ojentui käsi, ja kädessä oli kirjakäärö.10 Se avattiin minun eteeni, ja minä näin, että se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin: valituksia ja huokauksia, huutoa ja tuskaa.