1 Kaj David eldiris antaŭ la Eternulo la vortojn de la sekvanta kanto, kiam la Eternulo lin savis el la manoj de ĉiuj liaj malamikoj kaj el la mano de Saul.
2 Li diris: La Eternulo estas mia Roko, kaj mia fortikaĵo, kaj mia Savanto.
3 Dion, mian Rokon, mi fidas; Mia ŝildo, kaj la korno de mia savo, mia fortigo, kaj mia rifuĝejo; Mia Savanto, kiu helpas min kontraŭ maljusteco.
4 Mi vokas al la Eternulo, la glorinda; Kaj mi saviĝas de miaj malamikoj.
5 Ĉar ĉirkaŭis min la ondoj de la morto, Torentoj pereigaj min teruris;
6 La ŝnuroj de Ŝeol min ĉirkaŭis; La retoj de la morto min atingis.
7 En mia premiteco mi vokis la Eternulon, Kaj al mia Dio mi vokis; Kaj el Sia templo Li aŭdis mian voĉon, Kaj mia krio atingis Liajn orelojn.
8 Ektremis kaj ekskuiĝis la tero, La fundamentoj de la ĉielo ekmoviĝis Kaj ekŝanceliĝis, ĉar Li koleris.
9 Leviĝis fumo el Lia nazo, Kaj ekstermanta fajro el Lia buŝo; Karboj ekflamis de ĝi.
10 Li klinis la ĉielon kaj iris malsupren, Kaj densa mallumo estis sub Liaj piedoj.
11 Kaj Li ekrajdis sur kerubo kaj ekflugis, Kaj Li portiĝis sur la flugiloj de la vento.
12 Li ĉirkaŭigis Sin per mallumo kiel per tendo, Per densaj nuboj, plenaj de akvo.
13 De la brilo antaŭ Li Ekbrulis karboj per fajro.
14 El la ĉielo ektondris la Eternulo, Kaj la Plejaltulo aŭdigis Sian voĉon.
15 Li ĵetis sagojn, kaj dispelis ilin; fulmon, kaj konfuzis ilin.
16 Kaj malkovriĝis la kuŝujoj de la maro, Nudiĝis la fundamentoj de la universo, De la minaca voĉo de la Eternulo, De la kolera spirado de Lia nazo.
17 Li etendas el supre la brakon, kaj prenas min; Li eltiras min el grandaj akvoj;
18 Li savas min de mia potenca malamiko, De miaj malamantoj, ĉar ili estas pli fortaj ol mi.
19 Ili atingis min en la tago de mia malfeliĉo; Sed la Eternulo fariĝis mia subteno.
20 Kaj Li elkondukis min en vastan lokon; Li liberigis min, ĉar Li estas favora al mi.
21 La Eternulo rekompencas min laŭ mia justeco; Laŭ la pureco de miaj manoj Li repagas al mi.
22 Ĉar mi min tenis je la vojoj de la Eternulo, Kaj mi ne faris malbonon antaŭ mia Dio.
23 Ĉar ĉiuj Liaj leĝoj estis antaŭ mi, Kaj Liajn ordonojn mi ne forigis de mi.
24 Mi estis senkulpa antaŭ Li, Kaj mi gardis min, ke mi ne peku.
25 Kaj la Eternulo rekompencis min laŭ mia justeco, Laŭ mia pureco antaŭ Liaj okuloj.
26 Kun favorkorulo Vi estas favorkora, Kun piulo Vi estas pia;
27 Kun purulo Vi agas laŭ lia pureco, Kaj kun maliculo laŭ lia maliceco.
28 Popolon humilan Vi helpas; Kaj per Viaj okuloj Vi malaltigas la fierulojn.
29 Ĉar Vi estas mia lumilo, ho Eternulo; La Eternulo lumigas mian mallumon.
30 Ĉar kun Vi mi forkurigas militistaron; Kun mia Dio mi transsaltas muron.
31 La vojo de Dio estas perfekta; La parolo de la Eternulo estas tute pura; Li estas ŝildo por ĉiuj, kiuj Lin fidas.
32 Ĉar kiu estas Dio, krom la Eternulo? Kaj kiu estas Roko, krom nia Dio?
33 Dio fortikigas min per forto; Kaj Li perfektigas mian vojon.
34 Li similigas miajn piedojn al cervaj, Kaj starigas min sur miaj altaĵoj.
35 Li instruas mian manon militi, Kaj miajn brakojn streĉi kupran pafarkon.
36 Vi donis al mi la ŝildon de Via savo; Kaj Via favoro min grandigas.
37 Vi larĝigas mian paŝon sub mi, Por ke ne ŝanceliĝu miaj piedoj.
38 Mi persekutas miajn malamikojn, kaj ekstermas ilin; Kaj mi ne revenas, ĝis mi ilin pereigas.
39 Mi pereigas kaj frakasas ilin, ke ili ne povas plu leviĝi; Ili falas sub miajn piedojn.
40 Vi ĉirkaŭzonas min per forto por la milito; Miajn atakintojn Vi ĵetas sub min.
41 Vi forkurigas de mi miajn malamikojn, Kaj miajn malamantojn mi ekstermas.
42 Ili rigardas ĉirkaŭen, sed ne venas helpanto; Al la Eternulo, sed Li ne respondas al ili.
43 Mi disfrotas ilin simile al polvo de la tero; Kiel stratan koton mi ilin disbatas kaj dispremas.
44 Vi savas min de la ribeloj de mia popolo; Vi gardas min, ke mi estu ĉefo super la nacioj; Popolo, kiun mi ne konas, servas min.
45 Aligentuloj respektegas min; Ili obeas min per atentaj oreloj.
46 Aligentuloj senfortiĝas, Kaj kuras terurite el siaj fortikaĵoj.
47 Vivas la Eternulo; kaj benata estu mia Roko; Alte glorata estu mia Dio, la Roko de mia savo:
48 Tiu Dio, kiu donas al mi venĝon Kaj submetas al mi popolojn;
49 Kiu forkondukas min de miaj malamikoj, Altigas min super miaj atakintoj, Kaj savas min de perfortulo.
50 Tial mi gloras Vin, ho Eternulo, inter la popoloj, Kaj pri Via nomo mi kantas.
51 Li donas grandan helpon al Sia reĝo, Kaj faras favoraĵon al Sia sanktoleito, Al David kaj al lia idaro, por eterne.
1 Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
2 -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
3 Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.
4 Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
5 Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,
6 tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
7 Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
8 Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.
9 Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
10 Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,
11 hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
12 Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.
13 Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,
15 hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
16 Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
18 Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
19 He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
20 Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
21 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
22 Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
23 Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.
24 Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.
25 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.
26 Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,
27 puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
28 Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.
29 Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.
30 Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.
31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
32 Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?
33 Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,
34 hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
35 Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.
36 Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,
37 sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
38 Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,
39 minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.
40 Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
41 Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
42 He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
43 Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.
44 Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
45 Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,
46 heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
48 Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,
49 hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
50 Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
51 Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.