1 Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!" 2 *1. Kun. 9:7-8; Miika 3:12; Luuk. 19:44Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta." 3 Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä: 4 "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?" 5 *Jer. 29:8; Ef. 5:6; Kol. 2:8; 2. Tess. 2:3; 1. Joh. 4:1Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. 6 *Jer. 14:14; Jer. 23:21; 1. Joh. 2:18Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta. 7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. 8 *2. Aik. 15:6; Jes. 19:2Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. 9 *Matt. 10:17-18; Joh. 15:19; Joh. 16:2; Ap. t. 17:6; Ap. t. 18:12; Ap. t. 24:1; Ap. t. 25:23; Ap. t. 27:24; Ilm. 2:10Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. 10 *Mark. 16:15Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.

11 *Matt. 10:19-20; Luuk. 12:11-12; Ap. t. 4:31Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. 12 *Hes. 38:21; Miika 7:5-6; Matt. 10:21; Matt. 10:35-36Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 13 *Matt. 10:22; Ilm. 2:7Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

14 *Dan. 9:27; Dan. 11:31; Dan. 12:11Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei tulisi — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; 15 *Luuk. 17:31joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa; 16 ja joka on mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. 17 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! 18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. 19 *Dan. 12:1; Joel 2:2Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä milloinkaan tule. 20 Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.

21 *Luuk. 17:23Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko. 22 *5. Moos. 13:1-4; 2. Tess. 2:11; Ilm. 13:13-14Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. 23 *2. Piet. 3:17Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.

24 *Jes. 13:10; Hes. 32:7-8; Joel 2:10,31; Joel 3:15; Sef. 1:15; Sak. 14:1-2; Ap. t. 2:20; Ilm. 6:12-13Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, 25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät. 26 *Dan. 7:13; Matt. 16:27; Matt. 25:31; Matt. 26:64; Mark. 14:62; Ap. t. 1:11; 1. Tess. 4:16; Ilm. 1:7Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. 27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.

28 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. 29 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat. 31 *Ps. 102:27; Ps. 119:89; Jes. 40:8; Jes. 51:6; Matt. 5:18; Hebr. 1:11-12; 2. Piet. 3:7Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32 *Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1-2Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.

33 *Matt. 25:13; Luuk. 12:40; 1. Tess. 5:6Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. 34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. 35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, 36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. 37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

1 E, saindo ele do templo, disse-lhe um dos seus discípulos: Mestre, olha que pedras, e que edifícios!

2 E, respondendo Jesus, disse-lhe: Vês estes grandes edifícios? Não ficará pedra sobre pedra que não seja derrubada.

3 E, assentando-se ele no Monte das Oliveiras, defronte do templo, Pedro, e Tiago, e João e André lhe perguntaram em particular:

4 Dize-nos, quando serão essas coisas, e que sinal haverá quando todas elas estiverem para se cumprir.

5 E Jesus, respondendo-lhes, começou a dizer: Olhai que ninguém vos engane;

6 Porque muitos virão em meu nome, dizendo: Eu sou o Cristo; e enganarão a muitos. 7 E, quando ouvirdes de guerras e de rumores de guerras, não vos perturbeis; porque assim deve acontecer; mas ainda não será o fim. 8 Porque se levantará nação contra nação, e reino contra reino, e haverá terremotos em diversos lugares, e haverá fomes e tribulações. Estas coisas são os princípios das dores.

9 Mas olhai por vós mesmos, porque vos entregarão aos concílios e às sinagogas; e sereis açoitados, e sereis apresentados perante presidentes e reis, por amor de mim, para lhes servir de testemunho. 10 Mas importa que o evangelho seja primeiramente pregado entre todas as nações.

11 Quando, pois, vos conduzirem e vos entregarem, não estejais ansiosos de antemão pelo que haveis de dizer, nem premediteis; mas, o que vos for dado naquela hora, isso falai, porque não sois vós os que falais, mas o Espírito Santo. 12 E o irmão entregará à morte o irmão, e o pai ao filho; e levantar-se-ão os filhos contra os pais, e os farão morrer. 13 E sereis odiados por todos por causa do meu nome; mas quem perseverar até ao fim, esse será salvo.

14 Ora, quando vós virdes a abominação do assolamento, que foi predita por Daniel o profeta, estando aonde não deve estar (quem lê, entenda), então os que estiverem na Judeia fujam para os montes. 15 E o que estiver sobre o telhado não desça para casa, nem entre a tomar coisa alguma de sua casa; 16 E o que estiver no campo não volte atrás, para tomar as suas vestes. 17 Mas ai das grávidas, e das que criarem naqueles dias! 18 Orai, pois, para que a vossa fuga não suceda no inverno. 19 Porque naqueles dias haverá uma aflição tal, qual nunca houve desde o princípio da criação, que Deus criou, até agora, nem jamais haverá. 20 E, se o Senhor não abreviasse aqueles dias, nenhuma carne se salvaria; mas, por causa dos eleitos que escolheu, abreviou aqueles dias. 21 E então, se alguém vos disser: Eis aqui o Cristo; ou: Ei-lo ali; não acrediteis. 22 Porque se levantarão falsos cristos, e falsos profetas, e farão sinais e prodígios, para enganarem, se for possível, até os escolhidos. 23 Mas vós vede; eis que de antemão vos tenho dito tudo.

24 Ora, naqueles dias, depois daquela aflição, o sol se escurecerá, e a lua não dará a sua luz. 25 E as estrelas cairão do céu, e as forças que estão nos céus serão abaladas. 26 E então verão vir o Filho do homem nas nuvens, com grande poder e glória. 27 E ele enviará os seus anjos, e ajuntará os seus escolhidos, desde os quatro ventos, da extremidade da terra até a extremidade do céu.

28 Aprendei, pois, a parábola da figueira: Quando já o seu ramo se torna tenro, e brota folhas, bem sabeis que já está próximo o verão. 29 Assim também vós, quando virdes sucederem estas coisas, sabei que já está perto, às portas. 30 Na verdade vos digo que não passará esta geração, sem que todas estas coisas aconteçam. 31 Passará o céu e a terra, mas as minhas palavras não passarão.

32 Mas daquele dia e hora ninguém sabe, nem os anjos que estão no céu, nem o Filho, senão o Pai.

33 Olhai, vigiai e orai; porque não sabeis quando será o tempo. 34 É como um homem que, partindo para fora da terra, deixou a sua casa, e deu autoridade aos seus servos, e a cada um a sua obra, e mandou ao porteiro que vigiasse. 35 Vigiai, pois, porque não sabeis quando virá o senhor da casa; se à tarde, se à meia-noite, se ao cantar do galo, se pela manhã, 36 Para que, vindo de improviso, não vos ache dormindo. 37 E as coisas que vos digo, digo-as a todos: Vigiai.