1 (2)*Jes. 8:9; Jes. 10:12Hajottaja hyökkää sinua vastaan!

Vartioitse varustuksia, tähystä tietä,

vahvista vyötäiset, kokoa kaikki voimasi.

2 (3)*Nah. 1:12Sillä Herra saattaa entiselleen

Jaakobin korkeuden

niinkuin myös Israelin korkeuden,

sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet

ja turmelleet niiden viiniköynnökset.

3 (4) Hänen*Tarkoittaa Niiniven valloittajaa. sankariensa kilvet ovat punaiset,

urhot purppurapukuiset,

sotavaunut säihkyvät teräksen tulta

hänen varustautumispäivänänsä,

ja kypressikeihäät heiluvat.

4 (5) Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla,

syöksyvät sekaisin toreilla;

ne ovat nähdä kuin tulenliekit,

ne kiitävät kuin salamat.

5 (6) Hän muistaa ylhäisensä.

Ne tulevat niin, että kaatuilevat,

kiiruhtavat sen muurille.

Mutta suojakatos on pantu kuntoon.

6 (7) Virranpuoleiset portit on aukaistu,

palatsi menehtyy pelkoon.

7 (8) Päätös on tullut:

se on paljastettu, viety pois;

ja sen orjattaret huokailevat,

kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.

8 (9) Niinive on ollut kuin vetten täyttämä lammikko

päiviensä alusta asti.

Nyt ne pakenevat! —

"Seis! Seiskää!" Mutta yksikään ei käänny.

9 (10) Ryöstäkää hopeata, ryöstäkää kultaa.

Loppumattomat ovat varat,

ylen paljon kaikkinaisia kalliita kaluja. —

10 (11)*Jes. 13:7; Joel 2:6Tyhjänä kaikki, typötyhjänä, hävitettynä!

Sydämet raukeavat, polvet tutisevat,

kaikki lanteet vapisevat,

ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.

11 (12)*Hes. 19:1Missä on nyt leijonain tyyssija,

nuorten jalopeurain syöntipaikka,

jossa leijona käyskenteli,

naarasleijona ja leijonanpentu,

kenenkään peloittelematta?

12 (13) Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat,

ja surmasi naarasleijonillensa,

täytti luolansa saaliilla

ja tyyssijansa raatelemallaan.

13 (14) Katso, minä käyn sinun kimppuusi,

sanoo Herra Sebaot,

poltan savuksi sinun sotavaunusi,

ja sinun nuoret jalopeurasi syö miekka.

Minä lopetan maan päältä sinun raatelusi,

eikä kuulla enää sinun sanansaattajaisi ääntä.

1 O destruidor subiu contra ti.

Guarda tua fortaleza,

vigia o caminho,

fortalece os lombos,

reforça muito o teu poder.

2 Porque o Senhor restaurará

a excelência de Jacó

como a excelência de Israel;

porque os saqueadores

os despojaram,

e destruíram os seus ramos.

3 Os escudos dos seus fortes

serão vermelhos,

os homens valorosos

estarão vestidos de escarlate,

os carros como tochas flamejantes

no dia da sua preparação,

e os ciprestes serão

terrivelmente abalados.

4 Os carros correrão furiosamente

nas ruas,

colidirão um contra o outro

nos largos caminhos;

o seu aspecto será

como o de tochas,

correrão como relâmpagos.

5 Ele se lembrará dos seus valentes;

eles, porém, tropeçarão

na sua marcha;

apressar-se-ão

para chegar ao seu muro,

quando o amparo for preparado.

6 As portas dos rios se abrirão,

e o palácio será dissolvido.

7 É decretado:

ela será levada cativa,

conduzida para cima;

e as suas servas

a acompanharão,

gemendo como pombas,

batendo em seus peitos.

8 Nínive desde que existiu

tem sido como um tanque de águas,

porém elas agora vazam.

Parai, parai, clamar-se-á;

mas ninguém olhará para trás.

9 Saqueai a prata,

saqueai o ouro,

porque não têm fim as provisões,

riquezas há de todo o gênero

de bens desejáveis.

10 Vazia, esgotada

e devastada está;

derrete-se o coração,

e tremem os joelhos,

e em todos os lombos há dor,

e os rostos de todos eles

se enegrecem.

11 Onde está agora

o covil dos leões,

e as pastagens dos leõezinhos,

onde passeava o leão velho,

e o filhote do leão,

sem haver ninguém

que os espantasse?

12 O leão arrebatava o que bastava

para os seus filhotes,

e estrangulava a presa

para as suas leoas,

e enchia de presas

as suas cavernas,

e os seus covis de rapina.

13 Eis que eu estou contra ti,

diz o Senhor dos Exércitos,

e queimarei na fumaça

os teus carros,

e a espada devorará

os teus leõezinhos,

e arrancarei da terra

a tua presa,

e não se ouvirá mais a voz

dos teus mensageiros.