1 *Jer. 49:14; Aam. 1:11Obadjan näky.

Herra, Herra sanoo Edomista näin:

Me olemme kuulleet sanoman Herralta,

ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin:

"Nouskaa, nouskaamme sotaan sitä vastaan!"

2 Katso, vähäiseksi minä teen sinut

kansojen seassa,

ylen halveksittu olet sinä oleva.

3 Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut,

joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla

ja sanot sydämessäsi:

"Kuka voi syöstä minut maahan?"

4 *Ps. 139:7; Aam. 9:2Vaikka tekisit pesäsi

korkealle niinkuin kotka

ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä,

minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.

5 *Jer. 49:9Jos varkaat tulisivat kimppuusi,

jos yölliset rosvot,

kuinka voisit tulla niin hävitetyksi:

eivätkö he varastaisi vain sen, mitä tarvitsevat?

Jos viininkorjaajat tulisivat luoksesi,

eivätkö he jättäisi jälkikorjuuta?

6 Mutta kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty,

hänen kätkönsä pengotut!

7 Sinut on ajettu rajalle asti,

kaikki liittolaisesi ovat sinut pettäneet.

Ystäväsi ovat vieneet sinusta voiton,

ovat panneet taritsemasi leivän paulaksi sinun eteesi.

— Ei ole hänessä taitoa.

8 *Jes. 29:14Totisesti, sinä päivänä, sanoo Herra,

minä lopetan viisaat Edomista

ja taidon Eesaun vuorelta.

9 Ja sinun sankarisi, Teeman, kauhistuvat,

niin että viimeinenkin mies häviää Eesaun vuorelta

murhatöitten tähden.

10 *1. Moos. 27:41; Hes. 25:12; Hes. 35:3; Joel 3:19; Aam. 1:11Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan

peittää sinut häpeä,

ja sinut hävitetään ikiajoiksi.

11 *Joel 3:3Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä,

päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa,

jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan

ja heittivät Jerusalemista arpaa,

olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä.

12 *Ps. 22:8; Jes. 57:4; Miika 4:11Mutta älä katso iloiten veljesi päivää,

hänen onnettomuutensa päivää;

älä ilku juutalaisia

heidän turmionsa päivänä

äläkä suullasi suurentele

ahdistuksen päivänä.

13 *Ps. 137:7Älä tunkeudu sisään minun kansani portista

heidän hätäpäivänänsä.

Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa

hänen hätäpäivänänsä.

Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa

hänen hätäpäivänänsä.

14 Älä seiso tienhaarassa

hävittämässä hänen pelastuneitansa.

Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä

ahdistuksen päivänä.

15 *Hes. 35:15; Joel 3:4; Luuk. 6:37Sillä lähellä on Herran päivä

kaikkia pakanakansoja:

Niinkuin sinä olet tehnyt,

niin sinulle tehdään;

kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.

16 *Jer. 25:15; Jer. 49:12Sillä niinkuin te olette juoneet

minun pyhällä vuorellani,

niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan:

he juovat ja särpivät

ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.

17 *Jer. 49:2; Joel 2:32Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet,

ja se on oleva pyhä,

ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä.

18 *Jes. 10:17; Sak. 12:6Jaakobin heimo on oleva tuli

ja Joosefin heimo liekki,

mutta Eesaun heimo kuin olki,

ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen;

eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta.

Sillä Herra on puhunut.

19 Ja he ottavat perinnöksensä

Etelämaan ynnä Eesaun vuoren,

Alankomaan ynnä filistealaiset;

he ottavat perinnöksensä

Efraimin maan ja Samarian maan,

Benjaminin ynnä Gileadin.

20 *Joos. 15:21Ja tästä väestä, israelilaisista, viedyt pakkosiirtolaiset ottavat perinnöksensä kanaanilaiset Sarpatiin asti. Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnöksensä Etelämaan kaupungit. 21 *Joel 3:21; Miika 4:7; Luuk. 1:33,71Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Ja kuninkuus on oleva Herran.

1 Visão de Obadias:

Assim diz o Senhor Deus a respeito de Edom:

Temos ouvido a pregação

do Senhor,

e foi enviado aos gentios

um emissário, dizendo:

Levantai-vos,

e levantemo-nos contra ela para a guerra.

2 Eis que te fiz pequeno

entre os gentios;

tu és muito desprezado.

3 A soberba do teu coração

te enganou,

como o que habita nas fendas das rochas,

na sua alta morada,

que diz no seu coração:

Quem me derrubará

em terra?

4 Se te elevares

como águia,

e puseres o teu ninho

entre as estrelas,

dali te derrubarei,

diz o Senhor.

5 Se viessem a ti ladrões,

ou assaltantes de noite

(como estás destruído!),

não furtariam

o que lhes bastasse?

Se a ti viessem

os vindimadores,

não deixariam

algumas uvas?

6 Como foram rebuscados

os bens de Esaú!

Como foram investigados

os seus tesouros escondidos!

7 Todos os teus confederados

te levaram até

a fronteira;

os que gozam da tua paz

te enganaram,

prevaleceram contra ti;

os que comem o teu pão

puseram debaixo de ti

uma armadilha;

não há nele entendimento.

8 Porventura não acontecerá naquele dia,

diz o Senhor,

que farei perecer os sábios de Edom,

e o entendimento

do monte de Esaú?

9 E os teus poderosos, ó Temã,

estarão atemorizados,

para que do monte de Esaú

seja cada um exterminado

pela matança.

10 Por causa da violência feita

a teu irmão Jacó,

cobrir-te-á a confusão,

e serás exterminado para sempre.

11 No dia em que o confrontaste,

no dia em que estranhos

levaram cativo o seu exército,

e os estrangeiros entravam

pelas suas portas,

e lançaram sortes sobre Jerusalém,

tu eras também como um deles.

12 Mas tu não devias olhar

com prazer

para o dia de teu irmão,

no dia do seu infortúnio;

nem alegrar-te

sobre os filhos de Judá,

no dia da sua ruína;

nem alargar a tua boca,

no dia da angústia;

13 Nem entrar pela porta

do meu povo,

no dia da sua calamidade;

sim, tu não devias olhar

satisfeito o seu mal,

no dia da sua calamidade;

nem lançar mão

dos seus bens,

no dia da sua calamidade;

14 Nem parar nas encruzilhadas,

para exterminares

os que escapassem;

nem entregar

os que lhe restassem,

no dia da angústia.

15 Porque o dia do Senhor

está perto,

sobre todos os gentios;

como tu fizeste,

assim se fará contigo;

a tua recompensa voltará

sobre a tua cabeça.

16 Porque, como vós bebestes

no meu santo monte,

assim beberão também de contínuo

todos os gentios;

beberão, e sorverão,

e serão como se

nunca tivessem sido.

17 Mas no monte Sião

haverá livramento,

e ele será santo;

e os da casa de Jacó possuirão

as suas herdades.

18 E a casa de Jacó será fogo,

e a casa de José uma chama,

e a casa de Esaú palha;

e se acenderão contra eles,

e os consumirão;

e ninguém mais restará

da casa de Esaú,

porque o Senhor o falou.

19 E os do sul possuirão

o monte de Esaú,

e os das planícies,

os filisteus;

possuirão também

os campos de Efraim,

e os campos de Samaria;

e Benjamim possuirá

a Gileade.

20 E os cativos deste exército,

dos filhos de Israel,

possuirão os cananeus,

até Zarefate;

e os cativos de Jerusalém,

que estão em Sefarade,

possuirão as cidades do sul.

21 E subirão salvadores

ao monte Sião,

para julgarem o monte de Esaú;

e o reino será do Senhor.