Oséias 11

Herra vielä armahtaa kiittämätöntä Israelia.

1 2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22; Matt. 2:15Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,

ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,

he menivät pois heidän kasvojensa edestä,

uhrasivat baaleille

ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 2. Moos. 13:21; 5. Moos. 1:31Minä opetin Efraimin kävelemään. —

Hän otti heidät käsivarsillensa. —

Mutta he eivät ymmärtäneet,

että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,

rakkauden köysillä;

minä ikäänkuin nostin ikeen

heidän leukapieliltänsä,

kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,

eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,

koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,

on hävittävä hänen salpansa,

on syövä syötävänsä,

heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;

ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,

ei kenkään heistä ylenny.

8 5. Moos. 29:23Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,

heittäisin sinut, Israel?

Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,

tekisin sinulle niinkuin Seboimille?

Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Hes. 18:23; Hes. 33:11En minä pane täytäntöön vihani hehkua,

en enää hävitä Efraimia.

Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,

olen Pyhä sinun keskelläsi;

en tule minä vihan tuimuudessa.

10 Joel 3:16; Aam. 1:2Ja he vaeltavat Herran jäljessä.

Hän ärjyy kuin leijona —

niin, hän ärjyy,

ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,

Assurin maasta kuin kyyhkyset,

ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,

sanoo Herra.